luonnonvaralta

Just another WordPress.com site

Month: maaliskuu, 2012

BKT ja vaihtoehtoiset kehityksen mittarit

Raamattu ja bruttokansantuote ovat hyviä esimerkkejä aikoinaan kelvollisista, mutta nykyään jo paljolti vanhentuneista yhteiskunnallisen kehityksen ohjenuorista. Raamattu on yli tuhannen vuoden aikana koottu kokoelma uskonnollisia tekstejä. Siitä on olemassa useita eri versioita, joita on käännetty melkein 2500 kielelle. Monet ihmiset uskovat Raamatun sisältävän kirjaimellista Jumalan sanaa, erehtymättömiä ja yleispäteviä totuuksia.

Bruttokansantuote (BKT) on maailmanlaajuisesti käytetty talouden mittari. Monet uskovat sen kuvaavan suoraviivaisesti kansakuntien ja ihmisten hyvinvoinnin kehitystä.

Ympäristöongelmat kyseenalaistavat kirjaimelliset tulkinnat niin uskonnossa kuin taloudessakin. Jo 1960-luvulla historioitsija Lynn White Jr väitti, että kristinusko on osaltaan johtanut ympäristön saastumiseen ja luonnonvarojen ehtymiseen. Kritiikin perustana oli se, että Raamatussa ihminen velvoitetaan täyttämään maa ja käyttämään sen antimia oman hyvinvointinsa tavoittelussa.

Tätä käskyä ovat varsinkin kalvinistit toteuttaneet antaumuksella, eikä maallisen menestyksen tavoittelu ole tuntematonta protestanteillekaan. Katolisen paavin kanta ehkäisyyn ja väestönkasvun hillitsemiseen taas on esimerkki ympäristönsuojelussa hyssytellystä suuren luokan ongelmasta. Maa on täytetty jo seitsemällä – kohtapuoliin yhdeksällä tai kymmenellä – miljardilla ihmisellä.

Vastakritiikin mukaan Raamattua voi tulkita myös niin sanotun tilanhoitajaetiikan mukaisesti. Sen mukaan ihminen on asetettu luomakunnan varjelijaksi ja vastuulliseksi viljelijäksi. Tämän näkökannan esi-isäksi on nostettu luonnonsuojelun pyhimykseksikin nimetty Fransiskus Assisilainen.

Raamattu muotoutui varhaisissa Lähi-Idän kulttuureissa. Se sisältää paljon sääntöjä ja neuvoja, jotka aikoinaan olivat perusteltuja, mutta jotka nykypäivän näkökulmasta ovat käsittämättömiä, yhdentekeviä tai vahingollisia. Toisaalta Raamatusta löytyy eettisiä ja moraalisia ohjeita, joiden noudattaminen antaa edelleenkin perusedellytykset arkielämällemme ja luo pohjan luottamukselle yhteiskunnassa.

BKT on samaan tapaan osoittautumassa ajastaan jälkeen jääneeksi mittariksi, jonka kirjaimellisesta tulkinnasta edistyksen osoittimena on päästävä eroon. BKT otettiin laajasti käyttöön viime vuosisadan puolessavälissä kun 1930-luvun suuren laman ja maailmansodan jälkeen tarvittiin luotettavia mittareita kuvaamaan kansakuntien taloudenpitoa. Aluksi bruttokansantuotteena laskettu talouden kasvu kuvasti myös ihmisten hyvinvoinnin kohentumista. Vähitellen BKT:n kasvusta muodostui keskeinen ja kyseenalaistamaton yhteiskunnallinen tavoite.

Ympäristötaloustieteilijät harjoittaneet BKT-kritiikkiä jo muutamia vuosikymmeniä. Viime vuosina kritiikki on laajentunut. Lukuisia kohtuutalouteen, onnellisuuteen ja vaihtoehtoisiin hyvinvoinnin mittareihin liittyviä aloitteita on viritetty. Ympäristönsuojelun näkökulmasta on selvää, että BKT on puutteellinen mittari, jonka rajoitukset pitäisi aina muistaa. Uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöön otto, öljyn poltto energiantuotannossa tai saastuneen alueen puhdistaminen lisäävät bruttokansantuotetta, luonnonvarojen säästäminen ja ympäristöonnettomuuksien ehkäiseminen voivat jopa pienentää sitä.

Vaihtoehtoiset mittarit, kuten niin sanottu aidon kehityksen mittari (GPI, Genuine Progress Indicator) antavat kehityksestä kovin erilaisen kuvan kuin bruttokansantuote. GPI pyrkii lisäämään kansantalouden laskelmiin hyvinvointia vähentäviä ja ympäristön tilaa heikentäviä tekijöitä. GPI-laskelmien mukaan asukasta kohden laskettu hyvinvointi oli Suomessa suurimmillaan vuonna 1989. Tämän jälkeen hyvinvointimme on heikentynyt.

Ongelmana on, että myös GPI on monin tavoin puutteellinen mittari. Se osoittaa erilaista kehitystä kuin BKT, mutta ei välttämättä totuudenmukaisempaa.

Joidenkin kriitikkojen mukaan niin Raamatusta kuin bruttokansantuotteestakin pitäisi päästä kokonaan eroon. Tämä ei ole toivottavaa eikä mahdollista. Kumpikin näistä on syvälle juurtunut yhteiskuntaamme ja kulttuurihistoriaamme. Kritiikki kannattaa kuitenkin ottaa todesta ja tulkinnat tehdä nykypäivän näkökulmasta. Kirjaimelliset tulkinnat ovat vaarallisia, kun luemme parin tuhannen vuoden takaisia ohjeistuksia hyvästä elämästä tai kun pohdimme talouskehitystä viime vuosisadalta periytyvän mittarin avulla.

Kirjoitus on kevyesti muokattu versio Kulttuurivihkot -lehden numerossa 1/2012 ilmestyneestä yliöstä.

Valoa korvaan

Mot-ohjelmassa käsiteltiin kriittisesti suomalaisen Valkee-yhtiön kehittämää ja markkinoimaa laitetta, jonka avulla ihmisille voidaan antaa valohoitoa korvan kautta. Nappikuulokkeiden kautta annettavan valon väitetään auttavan erityisesti kaamosmasennuksesta kärsiviä. Valokuulokkeiden valmistaja ei kuitenkaan pysty vakuuttavasti kertomaan, mihin valon vaikutus oikeastaan perustuu.

Luultavaa onkin, että todellista vaikutusta ei ole, vaan että kyse on pelkästä lumevaikutuksesta: Ihmisistä tuntuu paremmalta, kun he kokevat saavansa hoitoa vaivoihinsa. Kyseenalaiseksi Valkeen tuotteen tekee ennen muuta se, että yhtiö on ryhtynyt aktiivisesti markkinoimaan ja myymään tuotetta ennen kuin kunnollista näyttöä laitteen tehosta tai mahdollisista haitoista on.

MOT-ohjelman mukaan ainoa tiedelehdessä aiheesta julkaistu tutkimus on ilmestynyt Medical Hypotheses -lehdessä. Tämä lehti julkaisee nimensä mukaisesti erilaisia lääketieteeseen liittyviä hypoteesejä eli tutkimusta ohjaavia kysymyksiä. Ohjelmassa lehti leimattiin epätieteelliseksi ottamalla hassunhauskaksi esimerkiksi tutkimus, jossa otsikon mukaan pohdittiin siemensyöksyn mahdollista vaikutusta nenän tukkoisuuteen. Vähintäänkin mielenkiintoinen ajatus, mutta tämä tutkimus ei kuitenkaan millään tavalla liittynyt kritiikin kohteena olevaan korvavalotutkimukseen.

Yllättäviä ja outojakin hypoteeseja pitää saada esittää, sillä parhaimmillaan juuri ne vievät tiedettä eteenpäin. Tässä mielessä Medical Hypotheses -lehti on tärkeä. Osa esitetyistä hypoteeseistä varmastikin osoittautuu paikkansa pitämättömiksi tai merkitykseltään mitättömiksi. Ympäristönsuojelun historia on kuitenkin pullollaan esimerkkejä ongelmista, joita aluksi on pidetty naurettavina, mutta jotka sittemmin ovat osoittautuneet jopa kuolemanvakaviksi. Eipä monikaan aikoinaan uskonut että yläilmakehän otsonikerros voisi vaurioitua muun muassa deodoranttisuihkeissa ponnekaasuna käytettyjen kaasujen takia.

Muutkin tiedelehdet julkaisevat tutkimuksia, jotka voivat olla näennäisesti hassuja ja arkijärjen vastasia. Vuonna 1987 American Journal of Epidemiology -lehdessä julkaistiin Richard Stevensin tutkimus, jossa epäiltiin sähköenergian lisäävän naisten rintasyövän riskiä. Tämäkin väite kuulosti aikanaan naurettavalta, mutta sitä se ei ole. Stevensin pohdinnan lähtökohta oli se,  miksi naisten rintasyöpä on niin yleinen teollisuusmaissa. Syöpätapauksia ilmeni enemmän kuin ravintotottumusten, alkoholin käytön, tupakoinnin, kemikaalien, lasten saannin ajoittumisen ja muiden tunnettujen riskitekijöiden perusteella voitiin päätellä. Stevens epäili, että sähkömagneettisilla kentillä tai keinovalolla voisi olla osuutta asiaan.

Tällä vuosituhannella on saatu jo varsin varmaa näyttöä siitä, että keinovalolle altistuminen ja vuorokausirytmin häiriintyminen todellakin lisäävät rintasyövän esiintyvyyttä. Vakuuttavinta näyttöä on kertynyt yöllä vuorotyötä tekeviä naisten syöpäriskistä. Uusimmat tutkimukset viittaavat siihen, että myös ulkotilojen valaistus lisää naisten rintasyövän ja miesten eturauhassyövän riskiä. Syöpäriski liittyy ennen muuta aivojen käpylisäkkeessä syntyvän melatoniinin erittymisen tyrehtymiseen. Evoluutiossa niin ihminen kuin muukin luonto on sopeutunut pimeisiin öihin, joten yöllinen keinovalaistus voi aiheuttaa arvaamattomia muutoksia elimistössämme.

MOT-ohjelmassa olisikin voitu jättää Medical Hypotheses -lehden mollaaminen vähemmälle ja keskittyä siihen, onko Valkee-yhtiöllä esittää mitään järkevää selitystä sille, mihin valokuulokkeiden mahdolliset myönteiset vaikutukset perustuvat. Tämä antaisi mahdollisuuksia arvioida myös korvavalohoidon mahdollisia haittavaikutuksia.

Kaiken kaikkiaan MOT-jakso oli kuitenkin hyvää työtä. Puolueettoman tutkimuksen ja kaupallisia etuja palvelevan tuotemarkkinoinnin välinen raja-aita on syytä pitää korkeana niin lääketieteessä kuin muussakin tutkimuksessa.