Valoa korvaan

by Jari Lyytimäki

Mot-ohjelmassa käsiteltiin kriittisesti suomalaisen Valkee-yhtiön kehittämää ja markkinoimaa laitetta, jonka avulla ihmisille voidaan antaa valohoitoa korvan kautta. Nappikuulokkeiden kautta annettavan valon väitetään auttavan erityisesti kaamosmasennuksesta kärsiviä. Valokuulokkeiden valmistaja ei kuitenkaan pysty vakuuttavasti kertomaan, mihin valon vaikutus oikeastaan perustuu.

Luultavaa onkin, että todellista vaikutusta ei ole, vaan että kyse on pelkästä lumevaikutuksesta: Ihmisistä tuntuu paremmalta, kun he kokevat saavansa hoitoa vaivoihinsa. Kyseenalaiseksi Valkeen tuotteen tekee ennen muuta se, että yhtiö on ryhtynyt aktiivisesti markkinoimaan ja myymään tuotetta ennen kuin kunnollista näyttöä laitteen tehosta tai mahdollisista haitoista on.

MOT-ohjelman mukaan ainoa tiedelehdessä aiheesta julkaistu tutkimus on ilmestynyt Medical Hypotheses -lehdessä. Tämä lehti julkaisee nimensä mukaisesti erilaisia lääketieteeseen liittyviä hypoteesejä eli tutkimusta ohjaavia kysymyksiä. Ohjelmassa lehti leimattiin epätieteelliseksi ottamalla hassunhauskaksi esimerkiksi tutkimus, jossa otsikon mukaan pohdittiin siemensyöksyn mahdollista vaikutusta nenän tukkoisuuteen. Vähintäänkin mielenkiintoinen ajatus, mutta tämä tutkimus ei kuitenkaan millään tavalla liittynyt kritiikin kohteena olevaan korvavalotutkimukseen.

Yllättäviä ja outojakin hypoteeseja pitää saada esittää, sillä parhaimmillaan juuri ne vievät tiedettä eteenpäin. Tässä mielessä Medical Hypotheses -lehti on tärkeä. Osa esitetyistä hypoteeseistä varmastikin osoittautuu paikkansa pitämättömiksi tai merkitykseltään mitättömiksi. Ympäristönsuojelun historia on kuitenkin pullollaan esimerkkejä ongelmista, joita aluksi on pidetty naurettavina, mutta jotka sittemmin ovat osoittautuneet jopa kuolemanvakaviksi. Eipä monikaan aikoinaan uskonut että yläilmakehän otsonikerros voisi vaurioitua muun muassa deodoranttisuihkeissa ponnekaasuna käytettyjen kaasujen takia.

Muutkin tiedelehdet julkaisevat tutkimuksia, jotka voivat olla näennäisesti hassuja ja arkijärjen vastasia. Vuonna 1987 American Journal of Epidemiology -lehdessä julkaistiin Richard Stevensin tutkimus, jossa epäiltiin sähköenergian lisäävän naisten rintasyövän riskiä. Tämäkin väite kuulosti aikanaan naurettavalta, mutta sitä se ei ole. Stevensin pohdinnan lähtökohta oli se,  miksi naisten rintasyöpä on niin yleinen teollisuusmaissa. Syöpätapauksia ilmeni enemmän kuin ravintotottumusten, alkoholin käytön, tupakoinnin, kemikaalien, lasten saannin ajoittumisen ja muiden tunnettujen riskitekijöiden perusteella voitiin päätellä. Stevens epäili, että sähkömagneettisilla kentillä tai keinovalolla voisi olla osuutta asiaan.

Tällä vuosituhannella on saatu jo varsin varmaa näyttöä siitä, että keinovalolle altistuminen ja vuorokausirytmin häiriintyminen todellakin lisäävät rintasyövän esiintyvyyttä. Vakuuttavinta näyttöä on kertynyt yöllä vuorotyötä tekeviä naisten syöpäriskistä. Uusimmat tutkimukset viittaavat siihen, että myös ulkotilojen valaistus lisää naisten rintasyövän ja miesten eturauhassyövän riskiä. Syöpäriski liittyy ennen muuta aivojen käpylisäkkeessä syntyvän melatoniinin erittymisen tyrehtymiseen. Evoluutiossa niin ihminen kuin muukin luonto on sopeutunut pimeisiin öihin, joten yöllinen keinovalaistus voi aiheuttaa arvaamattomia muutoksia elimistössämme.

MOT-ohjelmassa olisikin voitu jättää Medical Hypotheses -lehden mollaaminen vähemmälle ja keskittyä siihen, onko Valkee-yhtiöllä esittää mitään järkevää selitystä sille, mihin valokuulokkeiden mahdolliset myönteiset vaikutukset perustuvat. Tämä antaisi mahdollisuuksia arvioida myös korvavalohoidon mahdollisia haittavaikutuksia.

Kaiken kaikkiaan MOT-jakso oli kuitenkin hyvää työtä. Puolueettoman tutkimuksen ja kaupallisia etuja palvelevan tuotemarkkinoinnin välinen raja-aita on syytä pitää korkeana niin lääketieteessä kuin muussakin tutkimuksessa.

Mainokset