Löytyykö vastuunkantajia kaivoksilta?

by Jari Lyytimäki

Talvivaaran kaivokseen liittyvässä keskustelussa huomiota ovat herättäneet kaivannaisten oton välittömät ympäristöongelmat. Hesarin mielipidepalstalla (5.4.) ilmestyneessä kirjoituksessa yritin pohtia myös hieman laajemmin luonnonvarojen käyttöön ja ympäristön kuormittamiseen liittyviä kysymyksiä:

Kaivosteollisuuden ja turpeenoton ympäristöhaitat ovat herättäneet paljon kritiikkiä, ja hyvä niin. Parhaimmillaan kritiikki vie asioita eteenpäin ja auttaa korjaamaan tehtyjä virheitä. Kritiikki osoittaa myös selvän tarpeen nykyistä kattavammalle ympäristön tilan seurannalle ja tiukemmalle viranomaisvalvonnalle.

Pahimmillaan kritiikki vain siirtää ongelmat muualle. Tämä on uhkana viimeaikaisissa puheenvuoroissa, joissa on vaadittu esimerkiksi turpeenoton täydellistä lopettamista tai kritisoitu uraanin talteenottoa kaivosjätteistä.

Toistaiseksi ei ole näköpiirissä tehokkaita keinoja, joilla estettäisiin turpeen korvaaminen muilla fossiilisilla polttoaineilla. Kivihiilen, maakaasun tai öljyn käyttö ei ole ympäristövaikutusten kannalta juurikaan järkevämpää kuin turpeen poltto. Omat vesistömme voivat säilyä puhtaampina, mutta öljyntuotantoalueilla haitat ovat vähintään yhtä suuria eikä ilmastonmuutoksen torjuntakaan edisty.

Kotimaisen uraanin hyödyntämisen kritisointi on samalla tavalla tekopyhää niin kauan kuin saamme suuren osan sähköstämme ydinvoimasta. Talvivaaran kaivosalueen uraanin talteenottoa koskevan kiistan ydin tosin on kaivosyhtiön toimintatavassa, joka on perustellusti koettu harhaanjohtavaksi ja salailevaksi.

Myös tuulivoiman vastustuksessa näkyy sama ilmiö: puhtaampaa energiaa kannatetaan yleisellä tasolla, mutta vastustetaan ankarasti, jos haittojen pelätään ulottuvan omalle tontille.

Pohjimmiltaan ongelmat johtuvat haittojen ja hyötyjen hinnoittelusta ja kohdistumisesta. Nykyinen markkinataloutemme jättää suuren osan haitoista niin sanottuina ulkoisvaikutuksina kokonaan hinnoittelematta. Hyödyt ja haitat myös jakautuvat epäoikeudenmukaisesti. Turvesoiden, kaivosten ja tuulivoimaloiden lähellä asuvat ovat kokeneet tämän omakohtaisesti, kun kiinteistön arvo on alentunut.

Ympäristönsuojelun ydinkysymys on se, miten pystymme pitkällä aikavälillä säilyttämään kohtuullisen hyvinvoinnin ilman että siirrämme ympäristökuormituksemme epäreilusti muiden kannettavaksi. Vastausta tuskin löytyy, jos energian ja luonnonvarojen käyttö jatkossakin kasvaa viime vuosikymmenien tahtiin.

Mainokset