Luonnosta täysi hyöty irti kaupungissa

by Jari Lyytimäki

Luonnonvarojen käyttö on herättänyt viime aikoina runsaasti keskustelua ja käytöstä aiheutuvien haittojen vuoksi myös huolta. Toisaalta luontoa pitäisi hyödyntää vielä enemmän erityisesti kaupungeissa. Urbaani luonto auttaa esimerkiksi ilmastonmuutokseen sopeutumisessa hillitsemällä kaupunkitulvia ja laskemalla ilman lämpötilaa hellejaksoilla. Lisäksi lukuisissa suomalaisissa ja ulkomaisissa tutkimuksissa on saatu vakuuttavaa näyttöä siitä, että lyhytaikainenkin oleilu esimerkiksi kaupunkipuistossa voi tuottaa ihmisille monenlaista hyötyä. Koehenkilöiden verenpaine on laskenut, koettu stressi vähentynyt ja suorituskyky parantunut.

HS uutisoi 8.5. ekologi Ilkka Hanskin ja lääkäri Tari Haahtelan johtaman tutkimuksen tuloksista, joiden mukaan kaupunkimainen elämäntyylimme saattaa olla syynä allergioiden ja astman lisääntymiseen. Tutkimuksessa selvisi, että nuorten allergeeniherkkyys on pienempi, jos heidän asuinympäristössään on paljon metsää ja maatalousmaata. Elimistömme toimintaa ohjaavat yhä sopeutumat, joita evoluutio on kehittänyt luonnonoloissa, vaikka elinympäristömme on muuttunut. Näyttääkin siltä, että kaupunkiympäristö eristää elimistömme luonnon tuottamilta hyödyiltä. Ongelma ei ole vähäinen, koska valtaosa maapallon väestöstä asuu jo nyt kaupungeissa.

Hanskin ja Haahtelan tutkimuksen perusteella on yhä selvempää, että hyvinvointimme vaatii läheistä kosketusta mahdollisimman luonnonmukaiseen ympäristöön. Tämä on mahdollista kaupungeissakin, kun niin halutaan. Kirsi Heininen-Blomstedt (HS Mielipide 15.5.) toi esille, että väljä, luonnonläheisen asumisen mahdollistava yhdyskuntarakenne ei ole kuitenkaan enää mahdollinen mm. ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja luonnonvarojen säästämisen vuoksi.

Olemassa olevien viheralueiden säilyttäminen on useimmiten edelleen perusteltua, mutta sen lisäksi on löydettävä myös uusia keinoja tuoda lisää luontoa kaupunkeihin. Parhaimmillaan kaupunkiluonto voi auttaa hulevesien hallinnassa, antaa varjoa ja viilennystä helteellä, parantaa ihmisten viihtyvyyttä ja terveyttä sekä samalla toimia suojapaikkana uhanalaisille lajeille. Kaupunkiluonnon mahdollisuudet hyvinvoinnin tuottajana tulisi nähdä nykyistä paljon avarammin ja niitä pitäisi hyödyntää aktiivisesti. Heininen-Blomstedt toi esille pihojen merkityksen luonnon monimuotoisuuden säilyttäjinä sekä uusien palstaviljelyalueiden tarjoamisen. Viime aikoina virinnyt innostus kaupunkiviljelyyn ja kattopuutarhoihin sekä viherkattojen ja -seinien rakentaminen ovat myös esimerkkejä tavoista, joilla kaupunkivihreää voidaan lisätä tiiviisti rakennetuilla alueilla. Helsingin päärautatieaseman viheristutukset tarjoavat esimakua siitä, miltä sisätiloihin tai puoliavoimiin tiloihin tuotu luonto voi näyttää.

Lasten kosketusta luontoon ja hyödylliseen mikrobimaailmaan voitaisiin lisätä vaikkapa ottamalla päiväkotien ja koulujen opetukseen mukaan säännöllinen multapeuhu, jossa lapset parantavat vastustuskykyään ja tutustuvat samalla ekosysteemin toimintaan kasveja kasvattamalla. Koulu- ja päiväkotirakennusten suunnittelussa voitaisiin piha-alueisiin sisällyttää myös rakentamatonta luontoa, vaikka se ei tiukasti tulkittuja EU:n turvallisuusstandardeja välttämättä täytäkään. Terveellisen mikrobialtistuksen lisäksi luonto tarjoaa myös luovien mahdollisuuksien leikkiympäristön, jota valmiit leikkivälineet eivät kykene antamaan. Vanhemmat puolestaan voivat antaa lapsille mahdollisuuksia luontoon tutustumiseen ja siellä liikkumiseen ja touhuamiseen. Lasten kosketus luontoon onkin kaupungeissa pitkälti aikuisten vallassa.

Innostusta tarvitaan, mutta samalla pitää muistaa, että luonto tuottaa myös kustannuksia, vaivaa ja harmia. Haittojen minimoimiseksi ja hyötyjen maksimoimiseksi tarvitaan monitieteistä tutkimusta, jossa painopiste on laaja-alaisessa pitkän aikavälin vaikutusten arvioinnissa ja parhaiden ratkaisujen etsimisessä. Pikaisia taloudellisia etuja kapeanäköisesti painottavassa päätöksenteossa tämä on kova haaste.

Kirjoitus perustuu Helsingin Sanomien mielipidepalstalla 25.5. ilmestyneeseen, yhdessä Leena Kopperoisen kanssa kirjoittamaani vastineeseen.

Mainokset