Sosiaalipolitiikkaa ympäristön vinkkelistä

Sosiaalipolitiikassa kannattaisi ottaa ympäristö paremmin huomioon. Tämä sanoma välittyy Kansaneläkelaitoksen tutkijoiden raportista Sosiaalipolitiikka rajallisella maapallolla. Kirjoittajien mukaan sosiaaliturvaan ja ihmisten hyvinvointiin liittyy monia ekologisia kysymyksiä, jotka ovat sosiaalipolitiikan edunvalvontamittelöissä jääneet taka-alalle.

Ympäristökysymysten näkymättömyyttä osoittaa vaikkapa keskustelu yhteiskunnan huoltosuhteesta eli työtätekevien ja muun väestön suhteesta. Huoltosuhteen parantamiseksi väestönkasvua on pyritty tukemaan kotimaassa, vaikka maailmanlaajuisesti väestöräjähdystä pidetään ympäristöongelmien keskeisenä aiheuttajana. Suomalaisten ympäristökuormitus on myös paljon maapallon keskivertoasukkaita suurempi. Ympäristökeskustelusta tuttu pitkien aikajänteiden painotus olisi paikallaan jo siksi, että vauvabuumi luultavasti johtaisi vuosikymmenten mittaan entistä pahempaan huoltosuhteen vinoutumiseen.

Raportti on suunnattu sosiaalipolitiikan päätöksentekijöille, suunnittelijoille ja toteuttajille, mutta se antaa ajateltavaa myös ympäristöalan ammattilaisille. Ympäristönsuojelussa sosiaaliset kysymykset ovat lapsipuolen asemassa samalla tavoin kuin ympäristö sosiaalipolitiikassa. Ympäristöperustaisen autoverouudistuksen, jätevesiasetuksen tai ilmastonmuutoksen aiheuttamat erilaiset vaikutukset eri sosiaaliryhmiin ovat tästä ilmeisiä esimerkkejä.

Sujuvasti kirjoitettu teos esittelee ympäristöongelmien taustoja, avaa suomalaisen sosiaalipolitiikan suhdetta ympäristökysymyksiin ja pohtii ekologisesti kestävän sosiaalipolitiikan edellytyksiä. Tekijät suhtautuvat epäillen tekniikan kykyyn ratkaista ympäristöongelmia ja ounastelevat ettei tuotanto- ja kulutuskeskeinen sosiaalipolitiikka voi vähentää ihmisten eriarvoisuutta, edistää hyvinvointia ja tukea ympäristönsuojelua, ainakaan samanaikaisesti.

Raportti kyseenalaistaa talouskasvun aseman itsestään selvänä tavoitteena ja herättää pohdintaa oikeudenmukaisuudesta. Rikkaimmat kuormittavat ympäristöä eniten, vaikka periaatteessa heillä on parhaimmat mahdollisuudet vastuulliseen kuluttamiseen. Varakkain kymmenys suomalaisista kuormittaa ympäristöä luonnonvarojen käytöllä ja hiilidioksipäästöillä mitattuna miltei kolminkertaisesti köyhimpään kymmenykseen verrattuna. Tuloerojen tasaamista onkin hedelmällistä tarkastella sekä hyvinvointi- että ympäristökysymyksenä.

Tuula Helne, Tuuli Hirvilammi & Markku Laatu (2012). Sosiaalipolitiikka rajallisella maapallolla. Helsinki: Kela. Verkkoversio: http://hdl.handle.net/10138/34643

Kirjaesittely on lyhennettynä ilmestynyt Ympäristö-lehden numerossa 5/2012

Mainokset