Yöllisiä palveluita luonnosta

by Jari Lyytimäki

Ekosysteemipalvelut ovat nousseet ympäristötutkimuksen mahtikäsitteeksi. Monimuotoinen luonto tuottaa meille monenmoista hyötyä: ravinteiden kierrätystä, ruokaa, raaka-aineita, esteettisiä elämyksiä ja suojaa sään ääri-ilmiöiltä. Tällaisia ekosysteemipalveluita on tutkittu pontevasti, mutta avoimia kysymyksiäkin riittää rutkasti.

Yksi uhka on valosaaste. Lisääntyvä valosaaste voi heikentää monia ekosysteemipalveluita. Ihmisen luontoon päästämä valo on ehkä nopeimmin viime vuosikymmeninä lisääntynyt ympäristökuormituksen muoto. Yölliset satelliittikuvat näyttävät vastaansanomattomasti, että kyseessä on maailmanlaajuinen ja pysyväluonteinen ympäristömuutos. Tähtitieteilijät ovat varoitelleet valosaasteesta jo pitkään, ja viime vuosina myös terveys- ja ympäristötutkijat ovat huolestuneet yöllisen keinovalon vaikutuksista.

Valo ei ole vaaratonta

Valopäästöt eivät ole harmittomia. Keinovalo heikentää monien yöeläinten suunnistuskykyä, vaikuttaa eliöiden käyttäytymiseen, ravinnon hankintaan, suojautumiseen, lisääntymiseen ja hormonaalisiin järjestelmiin. Valosaaste voi häiritä esimerkiksi yöperhosia ja heikentää siksi kasvien pölytyspalveluita. Veteen kohdistuva keinovalo voi pahentaa rehevöitymistä planktoneliöstön liikkumisrytmejä häiritsemällä. Keinovalo voi tuottaa ”ekosysteemihaittoja” houkuttelemalla tauteja levittäviä hyönteisiä ihmisten lähettyville.

Valosaaste voi olla mitä tahansa keinovaloa, joka häiritsee luontaista hämärän ja pimeän jaksollisuutta. Kyse on niin keinovalon suuntauksesta, sijoittumisesta, heijastumisesta, ajoittumisesta, voimakkuudesta kuin värisävystä.

Osa luonnonvaraisista eliöistä hyötyy ympäristöön pääsevästä keinovalosta, mutta nykytiedon perusteella paljon suurempi määrä lajeista kärsii lisävalosta. Vähäinenkin valo hävittää säkkipimeyteen sopeutuneen lajin kilpailuedun. Huolestuttavinta on, että valosaaste voi pitkällä aikavälillä muuttaa ekosysteemien toimintaa arvaamattomasti, kun eri lajeihin eri tavoin kohdistuvat vaikutukset kertautuvat ravintoketjuissa. Kyse on aivan uudenlaisesta evolutiivisesta voimasta.

Pimeyttä löytyy vain vaivoin

Luontaista pimeyttä ei helposti löydy runsasväkisistä ja vauraista teollisuusmaista. Suurten kaupunkien ja liikenneväylien valot hohtavat jopa satojen kilometrien päähän, minkä takia erityisesti tähtitieteilijät ja -harrastajat puhuvat tarkan ja kohtuullisen valaistuksen puolesta. Taivaankannen taustakirkkauden lisääntyminen on jo hävittänyt Linnunradan useimpien teollisuusmaiden asukkaiden näkyvistä. Useimmat yöeläimet aistivat valon muutoksia paljon tarkemmin kuin ihmiset.

Ihmisen elimistö on sopeutunut vuorokausirytmiin, jossa pimeä ja valoisa aika toistuvat säännöllisesti. Kaupunkimaisemista tällaista vaihtelua ei löydy. Tutkimuksissa onkin saatu selviä viitteitä siitä, että keinovalo heikentää erityisesti kaupunkimaisilla alueilla elävien ihmisten terveyttä. Yölliselle keinovalolle altistuminen on liitetty muun muassa unihäiriöiden, syöpien, liikalihavuuden, stressaantuneisuuden ja mielenterveyden häiriöiden lisääntyneeseen riskiin. Eniten keinovalolle altistuvat yötyötä tekevät. Tutkimusten edetessä valosaasteen aiheuttamien terveyshaittojen lista näyttää kasvavan.

Keskustelua pimeydensuojelusta tarvitaan

Turhan valonkäytön välttäminen on yksi helpoimpia keinoja energiantuotannon ympäristökuormituksen vähentämiseksi. Suuri osa valoista paistaa väärään aikaan ja aivan muualle kuin pitäisi eikä mikä tahansa lisävalaistus ei paranna ympäristön laatua. Liiallisen ja huonolaatuisen valaistuksen poistaminen sen sijaan parantaa yksiselitteisesti ihmisten turvallisuutta ja asuinympäristön viihtyvyyttä.

Keinovalaistus on tehnyt yöstä arkipäivää. Jatkuvaa ja miltei kaikkialla saatavilla olevaa keinovalaistusta pidetään teollisuusmaissa itsestäänselvänä ja luontaisena ympäristön ominaisuutena. Kaupunkiympäristöissä kasvavat lapset vieraantuvat vääjäämättä luontaisesta hämäryydestä ja pimeydestä.

Pimeyttä pidetään usein vaarallisena tai jopa pahana. Perusteetonta pimeyden pelkoa lietsovat uutisointi, elokuvat, TV-sarjat ja tietokonepelit, jotka uusintavat uskontojen ja kansanperinteen kertomuksia pimeydessä lymyävästä pahuudesta.

Tietoa pimeyden myönteisistä puolista on ollut tarjolla vain vähän. Apua on kuitenkin tulossa ,sillä tiedonpuutetta paikkaamaan käynnistettiin Suomen ympäristökeskuksessa Tieteen tiedotus Ry:n tuella tietokirjahanke, jossa valmistellaan valosaastetta laaja-alaisesti käsittelevä kirja. Kirjan valmistelun yhteydessä tehtiin myös verkkokysely, johon vastasi yli 2000 suomalaista.

Kirjoitus on tiivistetty versio Ympäristöasiantuntija-lehdessä (4/2012) ilmestyneestä jutusta. Lisätietoa valosaasteen ja ekosysteemipalveluiden suhteista löytyy Ecosystem Services -lehden tuoreesta artikkelista.

Mainokset