Pimeyttä maaseudulle

Keinovalaistuksen lisääntyminen on muokannut maisemia enemmän kuin mikään muu ympäristömuutos viimeisen sadan vuoden aikana. Tämä on jäänyt yllättävän vähälle huomiolle. Muutos on edennyt vähitellen eikä sen suuruutta ole ymmärretty. Valon lisääntymistä pidetään yleensä hyvänä asiana ja varsinkin kaupungeissa ihmiset ovat tottuneet yöt läpeensä valaistuun ympäristöön. Tähtiharrastajat ovat tosin jo vuosikymmeniä valittaneet taivaalle siroutuvan valosaasteen peittävän tähtien tuikkeen näkyvistä.

Valosaaste on mitä tahansa keinovalaistusta, josta voi koitua haittaa ihmisille tai luonnolle. Se on valoa, joka on päällä tarpeettomasti, suuntautuu väärään paikkaan, on liian voimakasta tai aallonpituudeltaan epätarkoituksenmukaista. Ärsyttäviksi koetut koristevalot, häikäisy auton ajovaloista ja taivaalle sojottavat ulkovalaisimet ovat esimerkkejä yleisistä valosaasteen lähteistä.

Keinovalon käyttö lisääntyy nopeasti maailmanlaajuisesti. Suomessakin valon käyttö lisääntyy kasvavissa taajamissa ja yhä paremmin varustelluilla kesämökeillä. Nykyään valaistukseen kuluu noin viidennes kulutetusta sähköstä. Halvan ja helppokäyttöisen LED-tekniikan yleistyminen voi lähitulevaisuudessa lisätä valolähteitä rajustikin.

Luontaisen pimeyden häviäminen on vakavasti otettava ympäristöongelma, sillä niin ihmisen kuin useimpien muidenkin eliöiden elimistö on evoluutiossa sopeutunut säännönmukaiseen pimeän ja valoisan ajan vaihteluun. Osa eliöistä elää pysyvässä pimeydessä vesistöjen pohjissa tai maaperän sisässä. Koko ajan valaistuun ympäristöön sen sijaan mikään laji ei luontaisesti ole sopeutunut.

Pienikin lisävalo voi muuttaa luonnonpimeisiin oloihin sopeutuneen eläimen maailman täydellisesti. Valtaosa selkärangattomista eliöistä on yöaktiivisia ja Suomen nisäkkäistä vain kaksi – ihminen ja orava – on selvästi päiväaktiivisia. Ihminen ei päivänäköisenä eliönä pysty aistimaan vähäisiä valoisuuden muutoksia lainkaan. Emme myöskään näe ultraviolettisäteilyä tai valon polarisaatiota, joiden avulla monet hyönteis- ja lintulajit maailmaa tutkailevat.

Pimeyttä kaivataan

Ihmisten toiveita valaistuksen kehittämisestä on tutkittu perusteellisesti, mutta pimeyden merkitys ihmisten hyvinvoinnille tunnetaan heikommin. Suomen ympäristökeskus toteutti vuosi sitten kyselyn, jossa selvitettiin ihmisten suhtautumista keinovalon käyttöön ja valosaasteeseen. Kyselyyn tuli kaikkiaan yli kaksi tuhatta vastausta. Eniten vastauksia saatiin suurista kaupungeista ja vastauksissa painottuvat korkeakoulutettujen näkemykset.

Verkkokyselyssä selvitettiin muun muassa sitä, millaisissa paikoissa ihmiset ovat kokeneet pimeyden tai luontaisen hämäryyden miellyttäväksi. Noin 1700 vastaajaa nimesi yhden tai useamman tällaisen paikan. Vastauksissa tuli esiin suuri kirjo erilaisia paikkoja, ulkomaiden aavikoilta kotimaan vesistöihin. Mieliinpainuvaa pimeyttä oli löydetty niin vuorilla ja kalliolla kiipeiltäessä kuin veden pinnan alta yösukelluksella. Ilmoittipa eräs ilmeisen leikkimielinen vastaaja viihtyvänsä pimeässä komerossa.

Maaseutu nousi esiin ylivoimaisesti suosituimpana paikkana, jonne liikaa valonvilskettä paetaan. Muutama vastaaja ilmoitti varta vasten muuttaneensa rauhalliseen ja pimeänä pysyneeseen paikkaan, ja sitäkin useammat harmittelivat tarpeettomana pidetyn valaistuksen lisääntymistä asuinpaikallaan.

Vastaukset osoittivat selvästi, että koskemattomien erämaiden sijaan miellyttävää hämäryyttä etsitään ensisijassa ihmisen muokkaamista maaseudun luonnonmaisemista. Yli viidesosa vastaajista mainitsi kesämökin. Miltei yhtä moni mainitsi yleisesti maaseudun paikaksi, jossa on kokenut miellyttävää hämärää tai pimeyttä. Noin 15 prosenttia vastaajista mainitsi luonnon tai metsän. Luonnonsuojelualueen, kansallispuiston tai erämaan mainitsi vain noin neljä prosenttia vastaajista, vaikka näiltä luultavasti löytyy maamme parhaimmat pimeyden nautiskelupaikat.

Hämärässä viihdytään

”Villin” luonnon tarjoama jännitys voi joillekin olla osa pimeyden tenhoa ja luonnon eksotiikkaa, mutta paljon tärkeämpää on hämyisään luontoon liittyvä turvallisuuden ja tuttuuden tunne. Vain harvat vastaajat ilmoittivat pelkäävänsä pimeää sinänsä, vaikkakin eräät mainitsivat erityisesti vieraiden ympäristöjen tuntuvan pelottavilta pimeällä. Toiset puolestaan kuvailivat kirkkaasti valaistujen paikkojen olevan epämiellyttäviä, sillä ne altistavat nähdyksi tulemiselle. Valaistus voi lisätä turvallisuuden tunnetta, mutta ei välttämättä turvallisuutta. Roistoilla on yhtä huono näköaisti kuin muillakin ihmisillä, kuten eräs vastaaja luonnehti.

Monien on vaikea löytää häiriintymätöntä pimeyttä arkiympäristöstään. Silti omilta pihoilta, lähiympäristön lenkkipoluilta tai jopa kaupunkien keskustoista löytyy miellyttäväksi koettuja hämäriä taskuja. Noin viisi prosenttia vastaajista ilmoitti pystyvänsä nauttimaan hämäryydestä kotipihallaan. Yhtä suuri joukko ilmaisi, että pimeyden kokeminen on mahdollista vain etäällä asutuskeskuksista, kymmenien kilometrien päässä lähimmistä kaupungeista.

Kyselyn perusteella luontaista pimeyttä arvostetaan myös sisätiloissa. Sauna ja makuuhuone olivat yleisimmin mainitut yksittäiset sisätilat. Saunominen liittyi erityisesti mökki- ja savusaunoihin, joissa sähkövalottomuus on tärkeä tunnelman luoja. Keinovalon pääsyn estäminen makuuhuoneisiin on tärkeää unen saannille ja eräissä vastauksissa kaivattiin myös mahdollisuutta herätä luonnonvaloon.

Miellyttävä hämäryys ei välttämättä tarkoita kaiken keinovalaistuksen poistamista. Jotkut vastaajat löysivät miellyttävää pimeyttä tai luontaista hämäryyttä esimerkiksi maltillisesti valaistuilta hautausmailta tai tunnelmallisesti kynttilöillä valaistusta ravintolasta.

Kuin psyykettä hunajalla voitelisi

Hyvässä valaistuksessa on usein kyse ylivalaisun välttämisestä ja valaistuksen sovittamisesta kulloisenkin tarpeen mukaan. Jotkut vastaajat painottivat sitä, että hämärässä näkemiseen tarvitaan vain pysähtyminen hetkeksi. Luonnonvalokin voi riittää, kun silmälle annetaan hieman aikaa kehittää hämäränäkö.

Monissa vastauksissa pimeys liitettiin hiljaisuuteen ja kiireettömyyteen. Mahdollisuus keinovalottomaan ympäristöön onkin tärkeää erityisesti vapaa-ajan ja rentoutumisen kannalta. Kaupungistuvassa, yhä kirkkaammin ja räikeämmin valaistussa rakennetussa ympäristössä eläville pelkkä pimeys voi riittää lähtökohdaksi unohtumattomille kokemuksille. Eräs vastaaja kuvaili, miten pimeä tähtitaivas kaukana kaupungin punahehkuisesta valohunnusta tuntuu siltä ”kuin psyykettä hunajalla voitelisi”.

Pimeyden kaipuu luo lupaavia mahdollisuuksia maaseutumatkailulle. Esimerkiksi mökkimatkailua on totuttu pitämään kesäkauden huvina, mutta kyselyvastauksissa painottuivat pimenevien syysiltojen tarjoamat hämäräkokemukset mökeillä. Talvimatkailulle esimerkiksi yöhiihto järven jäällä voisi tarjota uusia mahdollisuuksia. Pimeä maaseutu voi olla myös positiivinen asia.

Kirjoituksen tiivistetty versio ilmestyi Maaseudun Tulevaisuudessa 22.3.2013. Yhteenveto kyselyn vastauksista löytyy SYKEn verkkosivuilta.

 

Mainokset