Lirauttajan logiikalla ei pitkälle pötkitä energiapolitiikassakaan

Energiakysymykset ovat nousemassa uudella tavalla politiikan ja talouden keskiöön. Tätä ilmensivät osuvasti liuskekaasun esiinmarssia koskeva Hesarin pääkirjoitussivun kolumni ja öljyhiekan hyödyntämistä käsitellyt sunnuntaisivujen artikkeli (HS 19.5.).

Uudet tekniikat ja energialähteet herättävät energiakeskustelussa paljon kiinnostusta. Kivihiilen korvaaminen liuskekaasulla voi näennäisesti pienentää energiantuotannon hiilidioksidipäästöjä ja hillitä ilmastonmuutosta. Hyvä ratkaisu liuskekaasu on kuitenkin vain housuunsa lirauttajan logiikalla. Hetken helpotusta seuraa entistäkin tukalampi olo.

Yhden fossiilisen polttoaineen korvaaminen toisella ei tuo pysyvää ratkaisua energiaongelmiin. Valitettavasti myöskään mikään uusiutuvista energialähteistä ei ole haitaton. Lupaukset haitattomista energialähteistä kannattaa unohtaa suosiolla.

Energiapolitiikassa tarvitaan jäntevää pitkän aikavälin päätöksentekoa, jossa päähuomio on energian tuotannon sijaan kulutuksessa. Parasta energiapolitiikkaa on energian käytön tehostaminen ja vähentäminen.

Maapallon väestön kasvaessa henkeä kohden lasketun energiakulutuksen on pienennyttävä, jotta kokonaisenergiankulutus pysyisi edes nykytasollaan. Globaalista oikeudenmukaisuusnäkökulmasta on selvää, että Suomen kaltaisissa maissa energiankulutuksen on vähennyttävä roimasti.

Energiapihit toimintatavat tarjoavat valtavia taloudellisia mahdollisuuksia. Edelläkävijät panostavat niiden kehittämiseen nyt, kun muut vielä miettivät keinoja viimeistenkin öljytippojen tiristämiseen maan uumenista.

Kirjoitus ilmestyi Helsingin Sanomien mielipidepalstalla 21.5.2013