Kylmä suihku virkistää

Helvetti on tulossa, otsikoi pitkän linjan kansalaisaktivisti ja ympäristöfilosofian tutkija Olli Tammilehto kirjansa Kylmä suihku avausluvun. Tammilehto ei elättele turhia toiveita ilmastonmuutoksen välttämisestä. Lähtökohdakseen hän ottaa sen, että ihmisen aiheuttamat muutokset ilmastossa ovat nykytiedon valossa väistämättömiä. Kyse on vain muutosten suuruudesta.

Kirjassa esitellään tiiviisti erilaisia ilmastonmuutoksen hillintäkeinoja ja niiden puutteita. Helppoja ratkaisuja ei löydy. Esimerkiksi ydinvoimaa Tammilehto luonnehtii nettoenergian käsitteen avulla monimutkaiseksi tavaksi käyttää öljyä. Köyhtyvien uraaniesiintymien hyödyntäminen sekä voimaloiden rakentaminen ja jälkihoito vie pahimmillaan yhtä paljon muuta energiaa kuin ydinvoimalasta saadaan ydinsähköä. Päästöjen vähentäminen on kuitenkin välttämätöntä, sillä planeetan ilmastolle tuskin löytyy säätösauvaa. Ilmaston keinotekoisen viilentämisen tekniikat ovat epävarmoja ja riskit suuria.

Ilmasto-ongelmien perimmäiseksi syyksi ja myös niiden ratkaisukeinoksi hahmottuvat valtarakenteet. Nykyään ne pitävät yllä kiivasta tuotannon ja kulutuksen tahtia. Niin yksittäisten kuluttajien kuin poliitikkojen liikkumavara jää liian vähäiseksi, vaikka tahtoa ilmastonmuutoksen hillitsemiseen olisikin.

Tarvittavien muutosten suuruutta kuvaa hyvin luonnehdinta, jonka mukaan Kioton pöytäkirjan ilmastotavoitteet ovat ilmastopäästöjen tilastointiin liittyvän virhemarginaalin suuruusluokkaa. Tarvitsemme sekä kattavampaa ja luotettavampaa tietoa että paljon kunnianhimoisempaa ilmastopolitiikkaa.

Monimutkaisessa maailmassa päätösten lopullisia vaikutuksia ei aina osata ennakoida. Tammilehto suomii varsinkin suuryritysten vallankäyttöä ja kykyä kääntää ilmastopolitiikan rajoitteet omaksi edukseen. Yhteiskunnalliset kansalaisliikkeet Tammilehto taas näkee yksinomaan myönteisenä muutosvoimana. Nämä asetelmat ovat mustavalkoisia, mutta hyvän tietokirjan tapaan teos yllättää ja herättää lukijansa pohtimaan yhteiskunnan dynamiikkaa paljon laajemmin kuin pelkän ilmastopolitiikan kannalta.

Tammilehto nojaa laajaan aineistoon. Kirjan noin 250 sivusta kolmannes koostuu viitteistä ja lähdeluettelosta. Ongelmallista on, että tekstissä ei selvästi tuoda esiin, milloin tietolähteenä on tieteellinen tutkimus ja milloin erilaisten järjestöjen tuottama ei-tieteellinen materiaali. Tämä ei kuitenkaan ole suuri puute. Vaikka lukija ei loppuviitteitä jaksaisikaan kahlata läpi, antaa sujuva teksti kaikki tarvittavat ainekset keksiä vastaväitteitä tai hyväksyä Tammilehdon päätelmät.

Olli Tammilehto. Kylmä suihku. Ilmastokatastrofin torjunta ja nopea yhteiskunnallinen muutos. Into Kustannus 2012

Tämä kirjaesittely ilmestyi Ympäristö-lehden numerossa 4/2013.

Mainokset