Valosaasteen lisääntymistä pitää hillitä

Sähkövalo on edistänyt ihmisten hyvinvointia ja yhteiskuntien kehitystä ehkä enemmän kuin mikään muu yksittäinen keksintö viime vuosisadan aikana. Nykyisen kaltainen öinen liikkuminen, tehokas työnteko, opiskelu tai vapaa-ajan vietto ei olisi mahdollista ilman kirkasta ja helposti päälle napsautettavaa valaistusta.

Halpa ja luotettava keinovalaistus on meille itsestäänselvyys, jota kohti monissa köyhissä maissa vasta ponnistellaan. Valolla on kuitenkin varjopuolensa.

Evoluutiossa ihmisen ja muiden eliöiden elimistö on sopeutunut luontaiseen valon ja pimeän vaihteluun. Aallonpituudeltaan, voimakkuudeltaan, suuntaukseltaan ja ajoitukseltaan luontaisesta poikkeava keinovalo sotkee herkästi elintoimintoja. Vaarassa ovat varsinkin yöaktiiviset eläimet, mutta valo vaikuttaa myös ihmisen hormonieritykseen, vireyteen ja kehon toimintaan. Unirytmimme on erityisen herkkä valon vaikutuksille.

Viimeaikaisissa tutkimuksissa keinovalon lisääntyminen on liitetty moniin terveyshaittoihin, kuten masennukseen, syöpiin ja liikalihavuuteen. Eläinkokeissa yöllinen valoaltistus on muuttanut hiirten aineenvaihduntaa niin, että eläimet lihovat vertailuryhmää enemmän, vaikka saavat yhtä paljon ravintoa ja liikuntaa.

Tuloksiin liittyy vielä paljon epävarmuuksia. Yölliselle keinovalolle altistutaan yhdessä muun ympäristökuormituksen kanssa ja erot lajien ja yksilöiden välillä ovat suuria. Varmaa on se, että elimistömme kaipaa pimeitä öitä.

Pimeyteen on kuitenkin yhä vaikeampi päästä. Kaupungeissa elävät ihmiset eivät välttämättä osaa edes kaivata kirkasta tähtitaivasta, sillä taivaalle suuntautuvan hukkavalon takia vain muutama kirkkain tähti ja kuu näkyvät kaupunkien taivaalla. Luontainen pimeys on monin paikoin muuttunut epäluonnolliseksi.

Haitallista tai tarpeetonta valoa on onneksi helppo vähentää. Ongelmaan ei ole toistaiseksi kiinnitetty paljoakaan huomiota, joten paljon keinoja on käyttämättä. Yksinkertaistenkin keinojen avulla saadaan paljon aikaan.

Tärkeintä on suunnata valot tarkasti ja pitää niitä päällä vain silloin, kun valaistukselle on todellinen tarve. Ajastinten ja hämäräkytkinten ohjaamat valot eivät unohdu vahingossa päälle. Katuvalaistuksessa tulisi korvata valoa joka suuntaan levittävät pallovalaisimet tehokkailla varjostimilla varustetuilla lampuilla.

Ylivalaistuksen välttäminen vähentää häikäisyä ja lisää turvallisuutta. Samalla sähkölasku pienenee ja energiantuotannon päästöt vähenevät. Myös ympäristön esteettinen laatu kohentuu, kun maltillisella valaistuksella saadaan esiin pienien piirteiden vaihtelu ja sävyjen koko kirjo.

Kirkkaiden valojen ajatellaan usein torjuvan rikollisuutta. Tutkimusnäyttö on kuitenkin ristiriitaista. Joissakin ulkomaisissa tutkimuksissa rikollisuuden on todettu jopa lisääntyneen alueilla, joissa valaistusta on lisätty. Tämä voi johtua esimerkiksi siitä, että valaistus auttaa rikollisia havaitsemaan otolliset kohteet. Hämärämiehillä ei ole yhtään sen parempi yönäkö kuin meillä muillakaan.

Suuri este valosaasteen hallinnassa on se, että valaistukseen liitetään paljon myönteisiä mielikuvia, osin perusteettomastikin. Mahdollisia haittoja ei edes ajatella, saati oteta vakavasti. Meluun suhtauduttiin aikoinaan paljolti samalla tavalla. Sittemmin on huomattu, ettei melua mahdu maailmaan loputtomasti. Sama pätee ylenmääräiseen valaistukseen.

Valon käyttö uhkaa lisääntyä varsinkin mainonnassa. Tienvarsille ja kaupunkeihin on jo ilmestynyt kirkkaita valonäyttöjä, joiden avulla mainostajat ottavat yhteistä tilaa omaan käyttöönsä. Pahimmillaan tuloksena on voimistuva valomyrsky, kun välkkyvät mainostaulut kilpailevat keskenään huomiosta. Tämä tuskin on mainostajienkaan etu.

Suomen ympäristökeskus kartoitti alkuvuonna 2012 suomalaisten näkemyksiä valosaasteesta. Verkkokyselyyn vastasi yli 2000 kansalaista. Kyselyn yksi selkeimmistä tuloksista oli, että mainosvalaistus ärsyttää eniten. Liialliseksi koettu pihojen tai teiden valaistus on huomattavasti helpompi hyväksyä ja jopa suhtautuminen joulunajan vilkkuviin koristevaloihin näyttää olevan suopeampaa.

Valaistustekniikka kehittyy nopeasti ja tarjoaa yhä uusia tapoja valaista ympäristöä. Valon käytön lisääntyminen ei kuitenkaan ole luonnonlaki. Parempaa ympäristöä voidaan rakentaa entistä vähäisemmällä, mutta tarkemmalla valaistuksella.

Kirjoitus ilmestyi Aamulehdessä 2.9.2013

Mainokset