Luonnon hyötyjä etsimässä

Mitä luonto meille tekee? Onko luonto mukava ja terveellinen vai ikävä ja vaarallinen? Kummallekin näkemykselle on perusteensa. Viime vuosina on puhuttu paljon luonnon tarjoamista hyödyistä eli ekosysteemipalveluista. Käsite on kuitenkin vielä monille uusi ja outo.

Ihmiskunnan pitkän historian aikana luonto on useimmiten nähty pelottavana vastustajana, jota on keinoja kaihtamatta yritetty kesyttää ja kahlita. Tämä ajattelu elää vieläkin vahvana, vaikka Suomen kaltaisissa teollisuusmaissa ihmiset eivät enää kohtaa luonnon armottomuutta yhtä suoraan kuin entisaikoina.

Tulvat, myrskyt, suurpedot ja ”tappajaetanoiden” kaltaiset vieraslajit riittävät silti aiheuttamaan paljon puhetta ja jos jonkinlaista harmia. Nämä luonnon tuottamat haitat ovat konkreettisia ja usein rahallisestikin helposti hahmotettavia. Sen sijaan luonnosta saamamme hyödyt jäävät useimmiten hinnoittelematta.

Monimuotoinen luonto tuottaa meille monenmoista hyötyä: ravinteiden kierrätystä, ravintoa, raaka-aineita, esteettisiä elämyksiä ja suojaa sään ääri-ilmiöiltä. Näitä ekosysteemipalveluita on tutkittu pontevasti, mutta myös avoimia kysymyksiä riittää rutkasti.

On hämmentävää, miten heikosti luonnon monimuotoisuuden, ekosysteemipalveluiden ja ihmisten terveyden välisiä kytköksiä tunnetaan. Itseäni kiinnostaa eniten se, millaista hyötyä terveydellemme on pimeästä yöluonnosta. Monet ihmiset kokevat pimeän luonnon pelottavana. Pimeissä puskissa voivat vaania niin pedot, ryöstäjät kuin raiskaajatkin.

Luonto kuitenkin tarvitsee pimeyttä, ja niin myös ihmisen elimistö. Evoluutio on miljoonien vuosien aikana virittänyt kaikkien eliöiden elintoimintoja ja käyttäytymistä luontaisesti vaihtelevien valorytmien mukaan. Luonnonoloissa mikään eliö ei milloinkaan pääse kokonaan pimeyttä pakoon.

Viimeisen sadan vuoden aikana käytännössä kaikki vauraiden alueiden asutuskeskukset, monet liikenneväylät, teollisuusalueet, matkailukohteet ovat muuttuneet pysyvästi valaistuiksi. Suuren kaupungin ympäriltä pimeys katoaa satojen kilometrien säteeltä. Nyt monet eliöt eivät enää pääse pakoon valoa.

Eläinkokeissa valoaltistuksen on todettu lisäävän muun muassa hiirten lihomista. Yöllinen keinovalo voi lisätä ihmiselläkin lihavuutta, univaikeuksia, monia syöpiä, mielenterveyden ongelmia ja stressaantuneisuutta. Hormonijärjestelmämme kaipaa luonnonpimeitä öitä toimiakseen kunnolla.

Pimeyden puuttuminen voi heikentää terveyttämme myös välillisesti, kun ekosysteemipalveluiden tuotanto vaarantuu. Keinovalo vaikeuttaa monien yöeläinten liikkumista, häiritsee eliöiden käyttäytymistä, ravinnonhankintaa, suojautumista, lisääntymistä ja hormonaalisia järjestelmiä.

Valosaaste voi häiritä esimerkiksi yöperhosia ja heikentää siksi kasvien pölytystä. Toistaiseksi tiedämme vain vähän siitä, miten valon lisääntyminen vaikuttaa lajien välisiin suhteisiin ja kokonaisten ekosysteemien toimintaan.

Valosaasteen riskit kasvavat koko ajan. Ihmisen luontoon päästämä valo on ehkä nopeimmin viime vuosikymmeninä lisääntynyt ympäristökuormituksen muoto. Yölliset satelliittikuvat näyttävät vastaansanomattomasti, että kyseessä on maailmanlaajuinen ja pysyväluontoinen ympäristömuutos.

Lumettoman alkutalven aikana pimeyttä tuntuu riittävän loputtomiin, mutta tosiasiassa täysin rikkumatonta pimeyttä on vaikea löytää ainakaan Etelä-Suomesta. Harkitsemattomasti ulkovalaistusta lisäämällä teemme karhunpalveluksen sekä omalle terveydellemme että luonnolle. Pimeän luonnon palvelut ovat hyvä esimerkki siitä, miten monin säikein terveytemme on sidoksissa monimuotoiseen luontoon. Tärkeä osa monimuotoisuutta on valon ja pimeän vaihtelu.

Kirjoitus on alun perin julkaistu Ekosysteemipalvelut ja ihmisen terveys -hankkeen blogissa.

Mainokset