luonnonvaralta

Just another WordPress.com site

Month: huhtikuu, 2014

Pelin säännöt uusiksi matkailussa

Ympäristöongelmien ratkaisu vaatii uudenlaisia kuluttamisen tapoja, kuten Juha Koistiainen, Roope Mokka ja Terhi-Anna Wilska kirjoittivat Helsingin Sanomissa 17.4. He pitivät Airbnb-palvelua erinomaisena esimerkkinä ympäristöystävällisestä kuluttamisesta.

Airbnb on uudenalainen hotellipalvelu, jonka kautta yksityiset ihmiset voivat tarjota korvausta vastaan kotejaan matkailijoiden majoitukseen. Matkailijalle hinta voi olla halvempi kuin hotellissa ja kaupan päälle tulee aito tuntuma paikalliseen arkeen.

Ympäristölle palvelusta lienee kuitenkin enemmän haittaa kuin hyötyä. Hotellimajoitukseen verrattuna päästöt voivat jopa lisääntyä, kun esimerkiksi vuodevaatteiden pesu tapahtuu tehottomasti kotien pienillä pesukoneilla. Suurin ympäristöhaitta aiheutuu siitä, jos suosittu ja halpa palvelu lisää matkailun kokonaismäärää.

Uudenlaisia kuluttamisen tapoja ei saa oikeuttaa ympäristönsuojelulla silloin, kun ympäristökuormitus ei oleellisesti vähene. Tosiasia on, että kestävä turismi on vielä haave.

Matkailu on mukavaa, joten haaveisiin kannattaa uskoa. Mutta ehkä on niin, että matkailu muuttuu kestäväksi vasta, kun on pakko keksiä kokonaan nykyisistä poikkeavia vaihtoehtoja.

Työpaikoilla matkustamista on jo korvattu etäpalavereilla. Myös huvimatkailun korvaajaksi tarvitaan radikaaleja innovaatioita, joiden avulla matkailukokemuksia voidaan saada jopa poistumatta kotiseudulta.

Suuret muutokset eivät synny hyvin pelaamalla, vaan ajattelemalla pelin säännöt kokonaan uusiksi.

Tämä mielipidekirjoitus ilmestyi Helsingin Sanomissa 22.4.2014

Ilmastoskeptikot vs tieteen vapaus

Voiko epämiellyttävinä pidettyjen tieteellisten tulosten julkaisemisen estää oikeusjutulla uhkaamalla? Ilmeisesti voi, ainakin jos Bristolin yliopistossa nykyisin työskentelevän professori Stephan Lewandowskyn kokemukset pätevät yleisemminkin. Lewandowsky julkaisi tutkimusryhmineen artikkelin, jossa käsiteltiin sitä, miten ilmastoskeptisissä blogeissa oli reagoitu tutkimusryhmän aiemmin julkaisemaan tutkimukseen. Kumpikin tutkimus kytki ilmastoskeptisyyden salaliittotteorioihin uskomiseen. Tutkimuksissa keskityttiin sellaisiin skeptikoihin, jotka kieltäytyvät uskomasta ilmastotieteen valtavirran tuloksiin.

Tuoreempi tutkimus ilmestyi helmikuussa 2013 Frontiers in Psychology -tiedelehdessä. Kuten arvattavavissa oli, se herätti runsaasti kritiikkiä ilmastoskeptikoiden keskuudessa. Vähemmän arvattavaa oli se, että kritiikin seurauksena lehti otti artikkelin maaliskuussa 2013 pois verkkosivuiltaan. Yleensä näin tehdään vain silloin, kun tutkimuksessa todetaan perustavan laatuisia virheitä.

Tutkimusartikkeli oli jo aiemmin läpäissyt kolmen riippumattoman vertaisarvioijan kritiikin, ja ainakin yhden arvioijan mukaan tutkimus oli laadultaan moitteeton. Myöskään poisvetoa välittömästi seuranneessa artikkelin uudelleenarvioinnissa virheitä tai tutkimuseettisiä ongelmia ei havaittu. Lehti totesikin tutkimuksen olevan tieteellisesti pätevä, mutta perusteli artikkelin poistamista sillä, että sen sisältö saattaa antaa mahdollisuuden haastaa lehti oikeuteen.

Professori Lewandowsky ei pitänyt riskiä merkittävänä. Hänen mukaansa lehden kanssa käydyssä neuvottelussa myös sovittiin että artikkelissa olleita mahdollisesti loukkaavia luonnehdintoja muokataan ja korjausten jälkeen artikkeli voidaan julkaista uudelleen. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Huhtikuussa 2014 lehti julkaisi uuden lausunnon, jonka mukaan artikkelin korjatussa versiossa on tutkimuseettisiä ongelmia. Lehden tulkinnan mukaan jotkut tunnistettavissa olevat nettikirjoittelijat voivat artikkelin perusteella leimautua psykopatologisesti oireileviksi.

Artikkelin käsikirjoitus on edelleen vapaasti saatavilla Lewandowskyn aiemman työnantajan, University of Western Australian sivuilta. Blogissaan kohun vaiheita kertaava Lewandowsky toteaakin ironisesti, että luultavasti kyseessä on kaikkien aikojen eniten luettu Frontiers in Psychology -lehden artikkeli. Siitä huolimatta, että lehti ei enää suostu artikkelia julkaisemaan.

Itse en tunne psykologista tutkimusta riittävästi voidakseni ottaa kantaa artikkelin mahdollisiin laadullisiin tai tutkimuseettisiin ongelmiin. Niistä riippumatta on kuitenkin selvää, että pelko oikeuteen joutumisesta ei saisi ohjata tieteellistä julkaisemista.