luonnonvaralta

Just another WordPress.com site

Month: syyskuu, 2014

Kysely ympäristönsuojelun kohtuuttomista säädöksistä

Hehkulamppujen kielto, talojen energiatodistukset, haja-asutusalueiden jätevedet, susien suojelu… Jotkut ympäristönsuojeluun liittyvät säädökset ja määräykset ovat herättäneet paljon kritiikkiä. Onko kritiikki oikeaan osunutta? Mitä sanoo kansa?

24.9. avautuneessa kyselyssä selvitämme kansalaisten kokemuksia siitä, millainen ympäristönsuojeluun liittyvä sääntely on tarpeetonta tai jopa haitallista. Kysely on auki 8 lokakuuta asti ja siihen voi vastata otakantaa-palvelun kautta. Kysely on osa Sivuvaikutukset hallintaan-hanketta.

Kyselyn taustalla on viime vuosina käyty ja äskettäin kiihtynyt keskustelu turhasta tai liiallisesta sääntelystä. Kansalaisten näkemysten selvittäminen auttaa viranomaisia ja päätöksentekijöitä säädösten ja niiden tulkintaohjeiden valmistelussa. Lisäksi tulokset auttavat tunnistamaan sääntelyn sivuvaikutuksia, joista on monesti vaikea saada tietoa.

Mainokset

Kirjaesittely: Niukkuuden maailman lähteillä

Yltäkylläisyyden aika on loppumassa. Tämä on ympäristöfilosofi Ville Lähteen mukaan raaka fakta, josta ei tarvitse kiistellä. Sitäkin enemmän miettimistä on siinä, miten yhteiskunnat ja ihmiset selviytyvät niukkenevien luonnonvarojen maailmassa. Lähteen kirja tarjoaa mietinnälle asiallisen kiihkottomat perusteet.

Kirjan keskeinen käsite on ympäristön yhteishyvä, joka tarkoittaa pitkälti samaa kuin ympäristötutkijoiden viime aikoina ylenpalttisestikin suosima ekosysteemipalvelun käsite. Kumpikin viittaa niihin hyötyihin ja toiminnan edellytyksiin, joita elollinen luonto ihmiselle tuottaa. Näihin kuuluvat niin ilmakehän happi jota hengitämme kuin meristä nostettava kala jolla ruokitaan kalanviljelylaitoksissa loiskivia lohia.

Lähde ei määrittele ympäristön yhteishyvää täsmällisesti, eikä se tunnu tarpeelliseltakaan. Sateenvarjomainen käsite on puhutteleva jo itsessään. Kyse on vuorovaikutusten verkostoista ja monien mittakaavojen yhteensulautumista. Ihminen ei elä irrallaan luonnon ekosysteemeistä, vaan olemme vääjäämättömästi mukana joko luomassa tai rapauttamassa ympäristömme yhteishyviä.

Teos jakaantuu viiteen päälukuun. Ensimmäinen luku hahmottaa muutosten ja murrosten luonnetta nykymaailmassa. Toinen luku avaa niukkuuden käsitettä käyttäen konkreettisina esimerkkeinä energian, veden ja ravinnon riittävyyttä. Kolmas luku tarkastelee tiedon epävarmuutta ja syventää keskustelua jaottelemalla niukkuuden absoluuttiseen ja suhteelliseen, rajattuun ja äärimmäiseen sekä lähteiden ja nielujen niukkuuteen. Kaksi viimeistä lukua pohtii sitä, millainen yhteiskuntapoliittinen haaste niukkuus on. Niukkuuteen sopeutuminen ei ole helppoa edes ympäristöliikkeelle, puhumattakaan muista yhteiskunnallisista toimijoista.

Lähde hahmottaa kolme pitkän aikavälin mahdollista tulevaisuutta. Pahimmillaan luonnonvarojen liikakäyttö johtaa absoluuttiseen niukkuuteen, joka romahduttaa yhteisöt eikä jätä mahdollisuuksia kestävämpien toimintatapojen kehittämisen. Toinen vaihtoehto on sitkeä pyrkimys jatkaa nykymenoa mahdollisimman kauan. Tämä vaatisi yhä avoimemman voimapolitiikan käyttöä, ihmisten eriarvoisuuden kasvattamista ja kurjuuden ulkoistamista heikoimmille.

Kolmantena tulevaisuuden perusvaihtoehtona on sopeutuvuuden edellytysten rakentaminen. Tämä vaatisi sitä, että talouden ”realiteettien” sijaan politiikan sisältöjä määrittäisi monipuolinen ekologinen ja yhteiskunnallinen tieto. Valmiita ja ongelmattomia ratkaisuja ei ole, mutta parhaimmillaan voimme hankkia lisäaikaa hallitulle yhteiskunnalliselle muutokselle ja teknologian – niin matalan kuin korkeankin – kehittämiselle.

Aikalisä on tarpeen, sillä olemme perineet tilanteen, jossa monet haitalliset kehityskulut jatkuvat vielä pitkään. Esimerkiksi energiajärjestelmien muuttaminen on vääjäämättä hidasta, riippumatta siitä, miten vakavana ongelmana ilmaston muuttumista tai öljyn hupenemista pidetään.

Lähde painottaa moniulotteisten tarkastelujen tärkeyttä. Monimutkaisia kysymyksiä ei ole mahdollista saada haltuun yksiulotteisilla mittareilla. Silti yksinkertaistavat indikaattorit ovat tarpeen. Tämä tulee esiin kirjassakin, jossa hyödynnetään äärimmilleen pelkistettyjä ja siksi puhuttelevia graafeja vaikkapa biomassan ja fossiilisten polttoaineiden välisten suhteiden havainnollistamiseen.

Liialliset yksinkertaistukset ja kapeat rajaukset ovat ongelmallisia ennen muuta siksi, että ne johtavat ihmistoiminnan sivuvaikutusten unohtamiseen. Lähde kuitenkin huomauttaa, että kärsivällisyys toiminnan sivuvaikutuksista huolehtimiseen on väistämättä kortilla erityisesti silloin, kun ajat ovat ankeat ja saavutetuista eduista on tingittävä.

Teos on helppolukuinen, paikoin jopa lennokas. Sitä ei silti kannata hurauttaa kerralla läpi, sillä lukujen välillä on hieman toistoa. Tämä ei häiritse, jos kirjan malttaa lukea jaksoittain, sisältöä vaikkapa päivän uutisointiin peilaten. Parhaimmillaan kirja lieneekin luku kerrallaan nautittuna, hitaasti sulateltuna.

Ville Lähde (2013). Niukkuuden maailmassa. niin & näin, Tampere. 188 s.

Ville Lähteen blogi

Tämä kirjaesittely ilmestyi myös Yhteiskuntapolitikka-lehden numerossa 4/2014