luonnonvaralta

Just another WordPress.com site

Month: joulukuu, 2014

Luonnon hyödyt eivät tule ilmaiseksi

Luonnon tuottamista hyödyistä on puhuttu paljon. Eikä ihme, sillä luonto antaa meille happea hengitettäväksi, kasvattaa ruokaa syötäväksi ja kierrättää vettä juotavaksi. Luonto pitää meitä terveinä, sillä jos elämme lapsuutemme välittömässä kosketuksessa monimuotoisen luonnon kanssa, meille ei kehity allergioita yhtä helposti kuin kaupunkiympäristössä. Monet ihailevat luonnon maisemia ja elpyvät luonnon rauhassa.

Tutkijat ovat kehittäneet luonnon hyödyille ihan oman käsitteen: ekosysteemipalvelut. Tätä termiä ryhdyttiin käyttämään erityisesti vuoden 2005 jälkeen. Tuolloin julkaistiin kunnianhimoinen raportti, jossa maailmanlaajuisesti kartoitettiin luonnon ihmiselle tuottamia hyötyjä ja niiden uhkia. Sittemmin työ on jatkunut muun muassa selvityksissä, joissa on yritetty laittaa luonnolle hintalappu. Näiden niin sanottujen TEEB-selvitysten ideana on tehdä päätöksentekijöille selväksi, miten kalliiksi tulee, jos jatkamme ympäristön tuhoamista ja hävitämme samalla luonnon meille tarjoamat hyödyt.

Todellisuudessa luonto tuottaa muutakin kuin hyötyjä ja palveluita. Puutarhurit, lintujen tarkkailijat, kalastajat ja metsästäjät ovat tietoisia luonnon auliisti jakelemista harmeista ja haitoista. Kasvitaudit ja -tuholaiset, linnunpoikasia ja riistaeläimiä syövät pedot ja vaikkapa marjastajan kimppuun hyökkäävät hyttyset, hirvikärpäset, punkit ja puutiaiset ovat ekosysteemihaittoja, joista monet luontoharrastajat mieluusti pääsisivät eroon.

Pahimmillaan kyse on kuolemanriskistä. Suomessa luonto tosin tappaa ihmisiä aniharvoin, vaikka kiihkeimmästä susikeskustelusta voi saada toisen kuvan. Kuolemansyytilastojen perusteella susia paljon vaarallisempia ovat hirvet, naudat, koirat, ampiaiset ja mehiläiset. Eivätkä nekään kovin vaarallisia ole. Alkoholiin tai ylipainoon verrattuna ne koituvat hyvin harvojen kohtaloksi.

Suomessa vähäisiinkin luonnon aiheuttamiin vaaroihin on varauduttu varsin hyvin. Köyhissä kehitysmaissa varautuminen on vaikeampaa. Hyttysten välityksellä leviävän malariaan sairastuu joka vuosi satoja miljoonia ihmisiä ja tautiin kuolee ehkä puolisen miljoonaa ihmistä. Suomessa malariasta on päästy eroon ennen muuta parantuneiden asumisolojen ansiosta, mutta ilmaston lämpeneminen voi lisätä malarialoisen esiintyvyyttä täälläkin. Ympäristönmuutoksiin liittyy arvaamattomia haittoja erityisesti silloin, kun eri muutokset kietoutuvat toisiinsa.

Luonnon aiheuttamissa haitoissa on usein kyse siitä, että ihminen on jollain tavalla heikentänyt ekosysteemin toimintaa. Tulvien tuhoisuus kasvaa, jos ihminen kuivattaa suot, hakkaa metsät, ruoppaa mutkittelevat joet ja päällystää maan asvaltilla. Vesi ei enää imeydy ja pidäty, vaan pääsee virtaamaan entistä vinhemmin. Tuhot kasvavat, jos ilmastonmuutos samaan aikaan tuo lisää sateita.

Julkisessa keskustelussa ekosysteemien tuottamat haitat ja hyödyt nousevat esiin yleensä varsin satunnaisesti, eikä niitä juurikaan vertailla keskenään. Yksittäinen haitta – tai pelkkä pelko mahdollisesta haitasta – voi aiheuttaa suhteettoman kohun ja toisaalta suuretkin hyödyt voivat jäädä huomiotta. Hyötyjä ja haittoja pitäisi tarkastella yhdessä yhtenäisen kehikon avulla. Vasta tällöin ne asettuvat oikeisiin mittasuhteisiinsa.

Haittoja ei pidä ylikorostaa, mutta myös yksipuolinen luonnon hyötyjen korostaminen voi olla lopulta karhunpalvelus koko luonnonsuojelulle. Haitat eivät häviä, vaikka niistä yritettäisiin olla hiljaa. Sen sijaan haittoja tai niille altistumista voidaan ehkäistä vain, jos ne on kartoitettu kattavasti ja jos niiden syyt tunnetaan riittävän hyvin. Kattava tieto on paras lääke sen osoittamiseen, jos jotkut pyrkivät liioittelemaan haittoja – tai hyötyjä.

Ehkä tärkeintä on kuitenkin muistaa, että ainakin osa luonnon haitoista pitää hyväksyä hintana monimuotoisten ekosysteemien tuottamista hyödyistä. Ekosysteemipalvelutkaan eivät ole ilmaisia.

Kirjoitus pohjautuu Ecosystem Services -lehdessä käytyyn keskusteluun ekosysteemipalveluista ja -haitoista. Aihepiiriin liittyvää keskustelua löytyy myös Kemppisen blogista ja Prisma-studion jaksosta Areenasta.

Ympäristösääntelystä monia mielipiteitä

Kysyimme syys–lokakuun vaihteessa kansalaisilta näkemyksiä siitä, millaiset ympäristönsuojeluun liittyvät säädökset ovat ongelmallisia. Sivuvaikutukset hallintaan –hankkeen osana tehtyyn kyselyyn tuli yli 400 vastausta kahden viikon aikana.

Kysely osui sattumalta samaan ajankohtaan, jolloin ympäristöministeri vaihtui vihreiden Ville Niinistöstä kokoomuksen Sanni Grahn-Laasoseen. Ministerivaihdoksen yhteydessä julkisuudessa keskusteltiin samoista aihepiireistä kuin kyselyssämme.

Tämä herätti pohtimaan verkkopohjaisiin kyselyihin liittyviä riskejä. Aiheuttaako mediakeskustelu verkkokyselyjen vastauksiin enemmän vääristymiä kuin perinteisten kyselyjen vastauksiin? Nousevatko tunteet liikaa pintaan, jos ihmiset ärsyyntyvät ajankohtaisesta keskustelusta ja vastaavat sitten kyselyyn?

Myös kyselyvastausten manipulointi on todellinen riski. Erilaiset eturyhmät voivat esimerkiksi pyrkiä vaikuttamaan tuloksiin haalimalla kyselyyn mahdollisimman paljon vastaajia omista joukoista. Jos tämä onnistuu, saadaan ulkopuolisen tahon tekemän kyselyn tulokset näyttämään itselle mieluisalta. Tällaisia tuloksia voidaan sitten käyttää tehokkaina argumentteina jatkokeskustelussa.

Kyse ei ole pelkästään vaikuttamisesta vastaajien valikoitumiseen, vaan myös vastausten sisältöön. Jos kysely on avoimesti kenen tahansa vastattavissa ja kutsu on levinnyt eri kanavia pitkin, ei voida tietää esimerkiksi sitä, onko vastaajia ohjeistettu vastaamaan tietyllä tavalla.

Myös kyselyalustan tekninen toteutus voi ohjata vastaamaan tietyllä tavalla, sillä tekniikka ei ole neutraalia. Runsaasti käytetyt nettiäänestykset ja ”tykkää”-napin eri variaatiot on tarkoitettu nopeiden ja tunneperäisten reaktioiden välittämiseen. Ne soveltuvat huonosti tiedonkeruuseen, jonka tarkoituksena ensireaktioiden tuottamisen sijaan saada tietoa vastaajien harkituista näkemyksistä.

Pahimmillaan yksinkertainen verkkoäänestys voi lietsoa tunneperäisiä reaktioita entistä kärjistetyimmiksi ja vaikeuttaa siten yhteiskunnallista keskustelua ja yhteisymmärryksen tavoittelua.

Parhaimmillaan tunnepohjaiset kyselyt herättävät kiinnostusta, avaavat uusia näkökulmia tai antavat purkautumisreitin patoutuneille tunteille, jonka jälkeen pohdintaa voidaan jatkaa puhtaammalta pöydältä. Tärkeää on, että jatkopohdinnalle tarjotaan mielekäs paikka. Juuri tässä voi olla verkkokyselyjen suurin vahvuus.

Oma kyselymme yhdisti tunne- ja asiapohjaisen lähestymistavan. Pyrimme herättämään tunteita tiedottamalla kyselystä railakkaasti otsikolla: ”Kerro, mikä mättää ympäristönsuojelun säädöksissä?” Hyvin lyhyessä kyselyssä olimme asialinjoilla. Kysyimme vastaajan taustatiedot ja kysymyksen: ”Mikä on mielestäsi ongelmallisin ympäristönsuojelun säädös?” Tämän jälkeen pyysimme vastaajaa kertomaan perusteluja näkemyksilleen.

Vastaukset olivat lupaavia, sillä vaikka osa vastauksista oli hyvinkin tunnepitoisia, 96 % vastaajista perusteli näkemyksiään. Nämä perustelut antavat yhteiskunnallisen ohjauksen kehittämisessä hyödyllistä tietoa kansalaisten näkemysten muodostumisesta ja viestinnän ja vuorovaikutuksen kehittämistarpeista.

Tämä kirjoitus on aiemmin ilmestynyt Sateen varjolla -blogissa. Kyselyn tulokset esittelevä raportti Ympäristönsuojelun vaikutukset esiin löytyy Helda-arkistosta.

Tiikerilääke on sivuvaikutusten klassikko

Ympäristöongelmiin ja niiden ratkaisuyrityksiin liittyy monia erilaisia suoria ja epäsuoria vaikutuksia, joista osa kiihdyttää haitallisia muutoksia, osa ehkäisee niitä. Pienet siniset pillerit tarjoavat esimerkin myönteisistä sivuvaikutuksista.

Miesten erektiolääke Viagra oli alun perin sydänvaivoihin aiottu lääke, joka testivaiheessa tunnettiin nimellä sildenafil. Uusien lääkkeiden vaikutukset pitää arvioida luotettavalla tavalla ennen kuin ne saavat myyntiluvan viranomaisilta. Sildenafil oli laboratoriokokeissa lupaava lääke, mutta ihmisillä tehdyissä kokeissa se osoittautui tehottomaksi.

Lääketestejä tehneet tutkijat kummastelivat aikansa sitä, miksi kokeeseen osallistuneet miehet halusivat jatkaa koelääkkeen käyttöä vaikka oli jo selvää, ettei sen avulla voida ehkäistä sydänkohtauksia. Totuus lääkkeen sivuvaikutuksesta valkeni pian. Nykyisin se tunnetaan tuotenimellä Viagra maailman yhtenä kaupallisesti tuottoisimmista lääkkeistä.

Ympäristönsuojelun kannalta tarina on opettavainen, koska Viagran lääketieteellisesti todistettu teho erektio-ongelmiin auttaa osaltaan uhanalaisten lajien suojelua. Monien suurten ja harvinaisten eläinten ruhonosien, kuten sarvikuonon sarvien ja tiikerin ruumiinosien ajatellaan varsinkin aasialaisessa perinteisessä lääkinnässä parantavan mieskuntoa. Ei ole sattumaa, että sana Viagra juontuu sanskriitin tiikeriä tarkoittavasta sanasta. Viagra ja muut samankaltaiset, todistetusti tehokkaat lääkkeet voivat vähentää luonnon monimuotoisuutta uhkaavan uskomuslääkinnän kysyntää.

Tarinan toinen opetus on se, että ympäristönsuojelussakin kannattaa tehdä kokeiluja, joiden avulla voidaan löytää myönteisiä sivuvaikutuksia. Yhdenlainen epäonnistuminen voi olla toisenlainen menestys. Aina onnistumisia ei ole yhtä helppo havaita kuin lääkkeiden sivuvaikutuksia, eikä testaamiseen ole yhtä paljon voimavaroja kuin suurilla lääkeyrityksillä. Tämän takia tarvitaan mahdollisimman avointa tiedon jakamista ja laajaa oppimista.

Onnellisten sattuminen synnyttämisen tarvitaan yleensä paljon epäonnistumisia. Onneksi kaikilla meillä on mahdollisuus oppia niin omista kuin muidenkin kokemuksista. Parhaat oivallukset syntyvät monesti siitä, kun yhden alan asiantuntija kuulee tarinan jostakin ihan muualta ja osaa soveltaa sitä omalle alalleen.

Kirjoituksen siemen löytyy sivuvaikutusten ja viestinnän suhdetta käsittelevästä raportistamme Ympäristönsuojelun vaikutukset esiin: Vuorovaikutteinen viestintä arvioinnin apuna