Ympäristösääntelystä monia mielipiteitä

by Jari Lyytimäki

Kysyimme syys–lokakuun vaihteessa kansalaisilta näkemyksiä siitä, millaiset ympäristönsuojeluun liittyvät säädökset ovat ongelmallisia. Sivuvaikutukset hallintaan –hankkeen osana tehtyyn kyselyyn tuli yli 400 vastausta kahden viikon aikana.

Kysely osui sattumalta samaan ajankohtaan, jolloin ympäristöministeri vaihtui vihreiden Ville Niinistöstä kokoomuksen Sanni Grahn-Laasoseen. Ministerivaihdoksen yhteydessä julkisuudessa keskusteltiin samoista aihepiireistä kuin kyselyssämme.

Tämä herätti pohtimaan verkkopohjaisiin kyselyihin liittyviä riskejä. Aiheuttaako mediakeskustelu verkkokyselyjen vastauksiin enemmän vääristymiä kuin perinteisten kyselyjen vastauksiin? Nousevatko tunteet liikaa pintaan, jos ihmiset ärsyyntyvät ajankohtaisesta keskustelusta ja vastaavat sitten kyselyyn?

Myös kyselyvastausten manipulointi on todellinen riski. Erilaiset eturyhmät voivat esimerkiksi pyrkiä vaikuttamaan tuloksiin haalimalla kyselyyn mahdollisimman paljon vastaajia omista joukoista. Jos tämä onnistuu, saadaan ulkopuolisen tahon tekemän kyselyn tulokset näyttämään itselle mieluisalta. Tällaisia tuloksia voidaan sitten käyttää tehokkaina argumentteina jatkokeskustelussa.

Kyse ei ole pelkästään vaikuttamisesta vastaajien valikoitumiseen, vaan myös vastausten sisältöön. Jos kysely on avoimesti kenen tahansa vastattavissa ja kutsu on levinnyt eri kanavia pitkin, ei voida tietää esimerkiksi sitä, onko vastaajia ohjeistettu vastaamaan tietyllä tavalla.

Myös kyselyalustan tekninen toteutus voi ohjata vastaamaan tietyllä tavalla, sillä tekniikka ei ole neutraalia. Runsaasti käytetyt nettiäänestykset ja ”tykkää”-napin eri variaatiot on tarkoitettu nopeiden ja tunneperäisten reaktioiden välittämiseen. Ne soveltuvat huonosti tiedonkeruuseen, jonka tarkoituksena ensireaktioiden tuottamisen sijaan saada tietoa vastaajien harkituista näkemyksistä.

Pahimmillaan yksinkertainen verkkoäänestys voi lietsoa tunneperäisiä reaktioita entistä kärjistetyimmiksi ja vaikeuttaa siten yhteiskunnallista keskustelua ja yhteisymmärryksen tavoittelua.

Parhaimmillaan tunnepohjaiset kyselyt herättävät kiinnostusta, avaavat uusia näkökulmia tai antavat purkautumisreitin patoutuneille tunteille, jonka jälkeen pohdintaa voidaan jatkaa puhtaammalta pöydältä. Tärkeää on, että jatkopohdinnalle tarjotaan mielekäs paikka. Juuri tässä voi olla verkkokyselyjen suurin vahvuus.

Oma kyselymme yhdisti tunne- ja asiapohjaisen lähestymistavan. Pyrimme herättämään tunteita tiedottamalla kyselystä railakkaasti otsikolla: ”Kerro, mikä mättää ympäristönsuojelun säädöksissä?” Hyvin lyhyessä kyselyssä olimme asialinjoilla. Kysyimme vastaajan taustatiedot ja kysymyksen: ”Mikä on mielestäsi ongelmallisin ympäristönsuojelun säädös?” Tämän jälkeen pyysimme vastaajaa kertomaan perusteluja näkemyksilleen.

Vastaukset olivat lupaavia, sillä vaikka osa vastauksista oli hyvinkin tunnepitoisia, 96 % vastaajista perusteli näkemyksiään. Nämä perustelut antavat yhteiskunnallisen ohjauksen kehittämisessä hyödyllistä tietoa kansalaisten näkemysten muodostumisesta ja viestinnän ja vuorovaikutuksen kehittämistarpeista.

Tämä kirjoitus on aiemmin ilmestynyt Sateen varjolla -blogissa. Kyselyn tulokset esittelevä raportti Ympäristönsuojelun vaikutukset esiin löytyy Helda-arkistosta.

Mainokset