Normitalkoilla parempaa puhtia yhteiskunnan rakentamiseen

by Jari Lyytimäki

Tarpeettomina pidettyjen säädösten, liiallisten lakien ja turhien pykälien karsiminen on herättänyt paljon kiinnostusta viime aikoina. SYKEn Sivuvaikutukset hallintaan: monitieteisen tiedon hyödyntäminen ympäristönsuojelussa -hanke järjesti syys–lokakuun vaihteessa kyselyn, johon vastanneet yli 400 kansalaista kertoivat näkemyksenä ongelmallisimpana pitämästään ympäristösäädöksestä. Kyselyn avulla pyrittiin löytämään erityisesti viestinnän ja vuorovaikutuksen pullonkauloja ja kipupisteitä.

Useimmin vastauksissa nousivat esiin haja-asutusalueiden jäteveden käsittelyä koskevat säädökset, jotka olivat kyselyn ajankohtana muutenkin esillä julkisuudessa. Jätevesisäädöksiin kohdistui perustavanlaatuista kritiikkiä, mutta myös turhia huolia. Ne kohdistuivat ennen muuta lainsäädännön alkuvaiheen ongelmiin, joita on sittemmin korjattu. Selkeää viestintää ja neuvontaa jätevesiä koskevista vaatimuksista kannattaa edelleen jatkaa tarpeettomien huolien poistamiseksi.

Myös erilaiset väärinkäsitykset olivat vastauksissa melko yleisiä. Osa vastaajista esimerkiksi piti asetuksen tavoitetta Itämeren suojelusta suorastaan järjettömänä, vaikka tosiasiassa nykyisen asetuksen ensisijaisena tavoitteena on nimenomaan oman lähiympäristön suojelu. Epäilyt pienpuhdistamojen teknisestä toimimattomuudesta elivät myös vahvoina, vaikka nykyisin on jo tarjolla hyvin toimivia ratkaisuja. Aiemmat ongelmat kummittelevat edelleen epäluuloa aiheuttaen.

Jätevesisäädöksiin kohdistui myös kritiikkiä, johon vastaaminen tuskin onnistuisi, ellei säädöksiä muuttaisi jälleen kerran. Osa vastaajista vaati koko hajajätevesiasetuksen perumista. Vastauksissa kyseenalaistettiin esimerkiksi asetuksen kustannustehokkuus ja kritisoitiin ravinteiden kierrätysmahdollisuuksien heikentymistä. Liittymispakon vesi- ja viemäriverkostoon koettiin joissakin tapauksissa kohtelevan kiinteistönomistajia epäoikeudenmukaisesti. Osittain näihin huoliin on jo vastattu esimerkiksi vesihuoltolaissa määritellyn liittymispakon lievennyksellä.

Kommenttien kirjo oli lavea

Luonnonsuojelu oli toinen aihepiiri, joka sai kyselyssä runsaasti kritiikkiä osakseen. 1990-luvun Natura-keskustelun kuohut näkyivät vastauksissa edelleen epäluottamuksena ympäristöhallintoa kohtaan. Kipukohtia ovat muun muassa suojeltujen lajien aiheuttamien vahinkojen korvaaminen sekä metsästysoikeuksien rajoittaminen.

Paljon kohua herättäneet hehkulamppujen myyntikielto ja kotien energiatodistus nostettiin esiin vain muutamissa vastauksissa. Tämä voi johtua siitä, että nämä aiheet eivät kyselyajankohtana olleet näkyvästi julkisuudessa esillä. Huonolaatuisten energiansäästölamppujen aiheuttama kritiikki on myös laimentumassa, kun paremmat led-lamput ovat nousseet uudeksi vaihtoehdoksi.

Melusäädöksiä pidettiin liian tiukkoina esimerkiksi autourheiluun kohdistuvien rajoitusten takia. Toisaalta meluun liittyviä säädöksiä moitittiin liian löysiksi varsinkin tuulivoimaloiden aiheuttamiin haittoihin liittyen.

Osa vastaajista puolestaan piti joitakin ympäristönormeja kohtuuttoman löysinä. Meluhaittojen lisäksi esiin nousivat varsinkin kaivostoimintaa ohjaavat säädökset, joita pidettiin ympäristönsuojelun näkökulmasta riittämättöminä. Puolustajia löytyi jopa paljon parjatulle haja-asutusalueiden jätevesilainsäädännölle, jonka ongelmaksi nähtiin joissakin vastauksissa pikemminkin asetuksen arvaamattomat muutokset ja kunnittain vaihtelevat tulkinnat kuin liian tiukat vaatimukset.

Yhteisiä näkemyksiä tarvitaan

Yhteistä säveltä on vaikea löytää, jos keskitytään mielipiteiden ääripäihin. Kun yhden vastaajan mielestä sääntelyn ainoa ongelma on se, että ympäristöhallinnolla on liian vähän rahaa kunnolliseen toimeenpanoon ja valvontaan, niin toisen mielestä koko ympäristöhallinto voitaisiin lopettaa yhteiskunnalle haitallisena. Tällaisia näkemyksiä on vaikea sovitella yhteen millään keinolla.

Valtaosa vastauksista kuitenkin antoi toivoa siitä, että vuoropuhelu on mahdollista. Rakentavaa keskustelua peräänkuulutti esimerkiksi vastaaja, jonka mukaan ”Ympäristöä ja vesiä ei pelasteta yksin toimintaa lamauttavilla säännöillä vaan oikeiden menetelmien esittämisellä, sekä kohdennetulla neuvonnalla.”

Kansalaisille pitää pystyä perustelemaan ymmärrettävästi, miksi jokin tyytymättömyyttä aiheutuva säädös on koko yhteiskunnan kannalta hyödyllinen. Jos tällaista ymmärrettävää perustelua ei löydy, kannattaa aloittaa keskustelu mahdollisista muutostarpeista.

Kysely toi esiin myös sen, että pelkkä kansalaisille suunnattu yksisuuntainen neuvonta ei riitä. Viestinnän on oltava kaksisuuntaista vuorovaikutusta, jossa ihmisten huolenaiheet aidosti kulkeutuvat päättäjien ja viranomaisten tietoon. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että säädöksiä muokattaisiin aina, kun joku ilmaisee tyytymättömyytensä. Haitalliset päästöt on syytä puhdistaa, vaikka hinta kovalta tuntuisikin.

Hallinnolla ja poliittisella päätöksenteolla pitää olla kuuntelukykyä, joka auttaa seulomaan esiin oleellisen kritiikin. Ongelmana on, että erityisesti median ja sosiaalisen median esiin nostamista epäkohdista voi tulla niin vuolaita palauteryöppyjä, ettei niiden kunnolliseen perkaamiseen riitä mitkään resurssit.

Selväsanainen viestintä ja johdonmukainen lainsäädäntö auttavat vähentämään kritiikkiä jo ennakolta. Tämä puolestaan helpottaa oleellisen kritiikin esiinpääsyä ja huomiointia. Yksinkertaisimmillaan kyse on siitä, että jo olemassa olevat ohjeistukset ja perustelut esitetään selkosuomella ja ne tehdään helposti löydettäviksi.

Yhteiskunta ei tule valmiiksi

Toiveista huolimatta ympäristösääntelyn kokonaismäärää tuskin pystytään vähentämään. Pikemminkin käy päinvastoin, sillä vain harvoja ympäristöongelmia on saatu taltutettua, eivätkä pelkkään vapaaehtoisuuteen perustuvat keinot näytä tehoavan juuri minkään ongelman ratkaisemisessa. Uusia säädöksiä tarvitaan koko ajan vanhojen tilalle niin ympäristöpolitiikassa kuin muuallakin yhteiskunnassa.

Säädösten huolellinen suunnittelu, nykyistä kattavammat ennakkoarvioinnit ja tilapäiset kokeilut rajatulla alueella voisivat parantaa uusien säädösten laatua. Tällöin mahdollisiin ongelmakohtiin voitaisiin puuttua ennen kuin säädökset toteutetaan täysimittaisesti.

Normitalkoot on viimeaikaisessa keskustelussa ymmärretty sääntelyn vähentämiseksi. Perinteisesti talkoita on järjestetty, kun on haluttu rakentaa jotakin. Normitalkootkin kannattaa ymmärtää yhteisenä ponnistuksena, jossa tarkoituksena ei ole hajottaa, vaan rakentaa entistä paremmin toimivia normeja ja säädöksiä.

Kirjoituksen lyhennetty versio ilmestyi Maaseudun Tulevaisuudessa 4.2.2015. Kyselymme tulokset on esitelty tarkemmin hankkeen loppuraportissa.

Mainokset