Tutkimus tuottaa samanlaista uudenlaista

by Jari Lyytimäki

IMG_1875

Tutkimuksen perustarkoitus on tuottaa uutta tietoa, jonka avulla voidaan parantaa maailmaa. Tutkimusta ja siihen perustuvaa kehitystyötä pidetään avaimena esimerkiksi Suomen talouden hyvälle kehitykselle. Tutkimuksen halutaan tuottavan uusia käyttökelpoisia oivalluksia, eli niin sanottuja innovaatioita. Niiden avulla voidaan parhaimmillaan takoa entistä enemmän taloudellista vaurautta ja samalla pienentää ympäristöhaittoja. Uusi tieto ei kuitenkaan synny itsestään.

Pohdimme Janne Rinteen kanssa Koneen säätiön Rohkeus-blogissa sitä, millaista uskallusta uuden tiedon tuottaminen vaatii tutkijoilta ja tutkimuksen rahoittajilta. Pelkäämme, että vaikka uudenlaisia ja radikaalejakin avauksia halutaan, usein tutkimuksen tuloksena syntyy samanlaista uudenlaista.

Tämä johtuu osin siitä, että niin tutkijat kuin rahoittajat haluavat tyypillisesti syventää jo olemassa olevaa tietämystä. Varmimmin tuloksia saadaan aikaan, kun poraudutaan syvemmälle jo ennestään tunnetuille, yhä tarkemmin rajatuille osa-alueille. Tällainen erikoistumiseen perustuva tutkimuskulttuuri ei suosi raikkaita uusia avauksia. Näyttää myös siltä, että meiltä puuttuu uusiin avauksiin tarvittavaa rohkeutta ja epäonnistumisten sietokykyä.

Miljoonat vuosittain ilmestyvät tutkimusartikkelit takaavat sen, että uudesta tiedosta sinänsä ei ole pulaa. Pikemminkin pulaa on yhteenvedoista, jotka synnyttävät uutta tietoa ja ymmärrystä leipomalla yhteen hyvinkin erilaisia tiedonmuruja.

Esimerkiksi ilmastonmuutosta ei ole mahdollista ymmärtää minkään yksittäisen erityisalan tulosten avulla. Kyse on monialaisesta kokonaiskuvasta. Sama pätee muihinkin ympäristöongelmiin, mutta vain harvoilla aloilla on yhtä määrätietoisesti pyritty yhdistämään eri alojen tietämystä kuin ilmastotutkimuksessa.

Erityisesti ympäristötutkimuksessa tarvitaan kapean syvällisyyden rinnalle uudenlaista, laveaa syvällisyyttä.

Mainokset