luonnonvaralta

Just another WordPress.com site

Month: kesäkuu, 2015

Mistä tulee myrkynvihreä?

Harvapa taitaa enää tietää mistä oikeastaan juontuu kielikuva myrkynvihreydestä. Kielikuvan tausta selviää Eeva-Liisa Hallanaron ja Kirsti Loukola-Ruskeeniemen teoksesta ”Arseenia Kalliossa!” Kirja käy kokonaisvaltaisesti läpi arseenin esiintymisen ympäristössä, kulkeutumisreitit, luonto- ja terveysvaikutukset sekä yhteiskunnallisen ohjauksen ja riskinhallinnan pääpiirteet.

Capture

Arseeni on ollut monessa mukana. Kirjan historiallisessa katsauksessa esitellään arseenin käyttökohteita kivikaudesta nykypäivään. Aiheen pariin johdatellaan mielikuvilla salapoliisitarinoiden arsenikkimurhaajista. Tämän jälkeen lukija saa kuin huomaamattaan tietoa arseenin kemiallisista ominaisuuksista, esiintymisestä, käytöstä, vaikutuksista ja haittojen torjunnasta. Teoksen aloittava luku onkin malliesimerkki siitä, miten koukuttavasti yksittäistä alkuainetta kuvaava asiatieto voidaan paketoida.

Teoksen tietoja voi sulatella vaikkapa maalikaupassa. Arseenista valmistettiin 1800-luvulla yleisesti käytettyjä – myrkynvihreitä – väriaineita scheenvihreää ja pariisinvihreää. Esimerkiksi Napoleonin on epäilty kuolleen tapettiväreissä olleiden arseeniyhdisteiden takia. Nykytiedon perusteella tämä epäily on liioiteltu, vaikka Napoleonin elimistössä olikin arseenia paljon enemmän kuin nykyihmisillä. Myrkyllisen vihreät värit säilyivät käytössä pitkään vielä senkin jälkeen, kun niiden haitoista oli saatu selvää näyttöä.

Vähitellen tieto on päässyt voitolle. Nykyään Euroopassa ihmisten kudosten arseenipitoisuus lienee vähentynyt noin sadasosaan 1800-luvun pitoisuuksista. Suomessa tiettävästi kukaan ei ole kuollut arseenin takia. Kuten kirjan kirjoittajat toteavat, arseeniriski on nykyään maassamme miltei merkityksetön ja se voi säilyäkin sellaisena. Mutta vain jos ihmiset hyväksyvät yleisesti riskien vähentämiseen tarvittavat määräykset, ohjeet, arvioinnin ja tutkimuksen.

Hallanaro, Eeva-Liisa & Loukola-Ruskeeniemi, Kirsti. Arseenia kalliossa! ja mitä siitä sitten seuraa… Geologian tutkimuskeskus, Erikoisjulkaisut. Helsinki. http://tupa.gtk.fi/julkaisu/erikoisjulkaisu/ej_089.pdf

Tämä lyhennetty kirja-arvio löytyy kokonaisuudessaan Tieteessä Tapahtuu -lehdestä 4/2015.

Mainokset

Mikä olisi oikea määrä ympäristöpuhetta?

Ympäristöasioista paasataan joidenkin mielestä aivan liikaa, toisten mielestä niistä ei puhuta alkuunkaan tarpeeksi. Mutta tiedämmekö miten paljon ympäristökysymykset ovat esillä julkisessa keskustelussa?

Viestinnän tutkijat ovat kiinnittäneet yllättävän vähän huomiota ympäristöuutisoinnin kokonaismäärään ja ympäristökeskustelun pitkän aikavälin kehitykseen. Useimmat tutkimukset ovat tarkastelleet yksittäisistä ympäristökysymyksistä lyhyellä aikavälillä käytyä keskustelua.

Tutkijoiden vähäinen kiinnostus kokonaiskuvien muodostamiseen johtuu ainakin osin siitä, että laaja-alainen tutkimusote soveltuu huonosti nykyiseen erikoistumista suosivaan tutkimuskulttuuriin. Tutkijalle on kannattavampaa pureutua johonkin mahdollisimman tarkasti rajattuun yksittäiseen tapaukseen, vaikkapa keskusteluun Turun tekopohjavesihankkeen ympäristöriskeistä, kuin ryhtyä selvittämään kaikenkattavasti ympäristöasioiden käsittelyä yhteiskunnassa.

Viime vuosina mediatutkijoita on kiinnostanut erityisesti ilmastonmuutos.

Sanomalehtien uutisointi ilmastonmuutoksesta eri maanosissa

Sanomalehtien uutisointi ilmastonmuutoksesta eri maanosissa. Lähde:  McAllister ym. 2015

Ilmastonmuutos on eittämättä tärkeä kysymys, joten siihen keskittyminen on sinänsä perusteltua. Ympäristöongelmat ovat kuitenkin monisäikeisiä ja liittyvät aina lukemattomin tavoin sekä toisiinsa että muihin yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Tämän takia yksittäisen ongelman tarkastelu erillään laajemmasta keskustelusta voi johtaa harhaanjohtaviin tulkintoihin, jotka pahimmillaan vievät yhteiskuntapolitiikkaa väärään suuntaan.

Ympäristökysymysten laaja-alainen tarkastelu on menetelmällisesti vaikeaa. On vaikea hahmottaa edes sitä, mitkä asiat kuuluvat ympäristökeskusteluun. Ympäristöongelmia löytyy kirjaimellisesti kaikkialta maan ja taivaan väliltä. Ja tämäkin on vähättelyä, sillä avaruusromun aiheuttamat ongelmat ja kaivostoiminnan ympäristövaikutukset laajentavat ympäristönsuojelun piiriä konkreettisesti kumpaankin suuntaan.

Ympäristönsuojelun määrittelyn vaikeus tuli esiin muun muassa Tampereen yliopiston kartoituksissa, joissa selvitettiin eri aiheiden näkyvyyttä kotimaan mediassa vuosina 2008, 2010 ja 2012. Näissä kartoituksissa arvioitiin, että 9-10 % uutisotsikoista käsitteli ympäristöaiheita. Osuus säilyi varsin vakaana vuodesta toiseen. Suurehkolta tuntuva luku selittyy sillä, että ympäristökysymyksiksi laskettiin väljästi myös energiaa, liikennettä ja asumista käsitteleviä uutisia.

Useimmissa muissa tutkimuksissa on käytetty tiukempaa ympäristökysymyksen määritelmää, ja ympäristökeskustelun osuus on siksi jäänyt pienemmäksi. Esimerkiksi Laura Juntusen selvityksen mukaan kotimaisten medioiden uutisoinnista 1,2 % käsittelee ympäristöä, luontoa tai eläimiä. Tämä tulos perustui sanomalehtien ja televisiouutisten sekä uutistoimistojen materiaalien tarkasteluun viiden päivän tarkastelujaksoon toukokuussa 2010.

Ympäristökysymyksen määrittelyn lisäksi epävarmuutta tuloksiin tuo myös se, mitä tiedonlähteitä otetaan mukaan. Emme tiedä varmuudella edes sitä, keskustellaanko sanomalehdissä ympäristöasioista enemmän kuin televisiossa tai radiossa. Sosiaalisen median ”kuplat” vaikeuttavat tulkintaa entisestään. Joissakin verkostoissa ja keskustelufoorumeilla ympäristöasiat ovat esillä koko ajan, toisissa eivät ollenkaan.

Eri maiden vertailuja on tehty vain vähän eikä myöskään paikallisen, kansallisen ja ylikansallisen tason keskusteluja ole juurikaan vertailtu. Yhdysvaltoja koskevien selvitysten mukaan ympäristöuutisoinnin vuosittainen määrä jäi viime vuosikymmenen lopulla enimmilläänkin alle kahteen prosenttiin kaikesta uutisoinnista. Ajoittaiset vaihtelut ovat kuitenkin suuria, sillä esimerkiksi suuret ympäristöonnettomuudet tai kansainväliset kokoukset voivat herättää paljon hetkittäistä huomiota. Esimerkiksi vuonna 2009 Kööpenhaminan ilmastokokous sai paljon medianäkyvyyttä.

Tuoreimpien tietojen mukaan ympäristöasioiden käsittely Yhdysvaltojen mediassa lisääntyi miltei viidenneksellä vuosien 2013 ja 2014 välillä. Ympäristöuutisointi lisääntyi erityisesti kansallisilla TV-kanavilla, mutta silti alle prosentti niiden uutisotsikoista keskittyi ympäristökysymyksiin. Tähän tarkasteluun otettiin mukaan kymmenen keskeiseksi arvioitua ympäristökysymystä, joista ilmastonmuutos oli eniten näkyvillä. Vain noin 14 % ilmastonmuutoksen mainitsevista jutuista keskittyi ilmastokysymyksiin. Useimmissa jutuissa ilmastokysymykset olivat siis vain sivujuonteena. Ympäristökysymysten painoarvosta kertoo paljon se, että luonnon monimuotoisuutta käsiteltiin käytännössä saman verran kuin laulajatähti Beyoncéa.

Ympäristökysymykset ovat vain harvoin ykkösaiheita muissakaan maissa. Helsingin yliopistolle valmistuneen gradututkimuksen mukaan Venäjän lehdistössä käsiteltiin vuonna 2013 presidentti Putinia noin 68 kertaa useammin kuin ilmastokysymyksiä. Tämä kuvastanee pikemminkin valtion johtomiehen kuin ilmastonmuutoksen asemaa julkisessa keskustelussa. Esimerkiksi alkoholismia käsiteltiin 2,0 ja työttömyyttä 6,7 kertaa useammin kuin ilmastokysymyksiä.

Suomessakaan ei liene suurempaa syytä röyhistellä rintaa. Omien alustavien tulosteni mukaan ilmastokysymykset olivat esillä noin puolessa prosentissa Helsingin Sanomien vuosien 1990–2014 jutuista. Näistä jutuista noin neljäsosa keskittyi ilmastonmuutokseen tai ilmastopolitiikkaan. Toista tarkastelemaani ympäristöongelmaa, vesistöjen rehevöitymistä, käsitteli samalla 25 vuoden jaksolla promille Helsingin Sanomien jutuista.

Tässä esiteltyjen lukujen vertailuun on syytä suhtautua varsin varovaisesti, sillä eri tutkimuksissa on noudatettu erilaisia tiedon keräämisen ja analysoinnin tapoja. Ympäristöpolitiikan ja asiallisen tiedeviestinnän tueksi tarvittaisiin luotettava kokonaiskuva ympäristökeskustelun nykytilasta ja muutoksista viime vuosikymmenten aikana. Ensiapua saataisiin kokoamalla mahdollisimman kattavasti yhteen vertailukelpoiset ydintulokset erilaisista tapaustutkimuksista, selvityksistä ja opinnäytteistä.