Mikä olisi oikea määrä ympäristöpuhetta?

by Jari Lyytimäki

Ympäristöasioista paasataan joidenkin mielestä aivan liikaa, toisten mielestä niistä ei puhuta alkuunkaan tarpeeksi. Mutta tiedämmekö miten paljon ympäristökysymykset ovat esillä julkisessa keskustelussa?

Viestinnän tutkijat ovat kiinnittäneet yllättävän vähän huomiota ympäristöuutisoinnin kokonaismäärään ja ympäristökeskustelun pitkän aikavälin kehitykseen. Useimmat tutkimukset ovat tarkastelleet yksittäisistä ympäristökysymyksistä lyhyellä aikavälillä käytyä keskustelua.

Tutkijoiden vähäinen kiinnostus kokonaiskuvien muodostamiseen johtuu ainakin osin siitä, että laaja-alainen tutkimusote soveltuu huonosti nykyiseen erikoistumista suosivaan tutkimuskulttuuriin. Tutkijalle on kannattavampaa pureutua johonkin mahdollisimman tarkasti rajattuun yksittäiseen tapaukseen, vaikkapa keskusteluun Turun tekopohjavesihankkeen ympäristöriskeistä, kuin ryhtyä selvittämään kaikenkattavasti ympäristöasioiden käsittelyä yhteiskunnassa.

Viime vuosina mediatutkijoita on kiinnostanut erityisesti ilmastonmuutos.

Sanomalehtien uutisointi ilmastonmuutoksesta eri maanosissa

Sanomalehtien uutisointi ilmastonmuutoksesta eri maanosissa. Lähde:  McAllister ym. 2015

Ilmastonmuutos on eittämättä tärkeä kysymys, joten siihen keskittyminen on sinänsä perusteltua. Ympäristöongelmat ovat kuitenkin monisäikeisiä ja liittyvät aina lukemattomin tavoin sekä toisiinsa että muihin yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Tämän takia yksittäisen ongelman tarkastelu erillään laajemmasta keskustelusta voi johtaa harhaanjohtaviin tulkintoihin, jotka pahimmillaan vievät yhteiskuntapolitiikkaa väärään suuntaan.

Ympäristökysymysten laaja-alainen tarkastelu on menetelmällisesti vaikeaa. On vaikea hahmottaa edes sitä, mitkä asiat kuuluvat ympäristökeskusteluun. Ympäristöongelmia löytyy kirjaimellisesti kaikkialta maan ja taivaan väliltä. Ja tämäkin on vähättelyä, sillä avaruusromun aiheuttamat ongelmat ja kaivostoiminnan ympäristövaikutukset laajentavat ympäristönsuojelun piiriä konkreettisesti kumpaankin suuntaan.

Ympäristönsuojelun määrittelyn vaikeus tuli esiin muun muassa Tampereen yliopiston kartoituksissa, joissa selvitettiin eri aiheiden näkyvyyttä kotimaan mediassa vuosina 2008, 2010 ja 2012. Näissä kartoituksissa arvioitiin, että 9-10 % uutisotsikoista käsitteli ympäristöaiheita. Osuus säilyi varsin vakaana vuodesta toiseen. Suurehkolta tuntuva luku selittyy sillä, että ympäristökysymyksiksi laskettiin väljästi myös energiaa, liikennettä ja asumista käsitteleviä uutisia.

Useimmissa muissa tutkimuksissa on käytetty tiukempaa ympäristökysymyksen määritelmää, ja ympäristökeskustelun osuus on siksi jäänyt pienemmäksi. Esimerkiksi Laura Juntusen selvityksen mukaan kotimaisten medioiden uutisoinnista 1,2 % käsittelee ympäristöä, luontoa tai eläimiä. Tämä tulos perustui sanomalehtien ja televisiouutisten sekä uutistoimistojen materiaalien tarkasteluun viiden päivän tarkastelujaksoon toukokuussa 2010.

Ympäristökysymyksen määrittelyn lisäksi epävarmuutta tuloksiin tuo myös se, mitä tiedonlähteitä otetaan mukaan. Emme tiedä varmuudella edes sitä, keskustellaanko sanomalehdissä ympäristöasioista enemmän kuin televisiossa tai radiossa. Sosiaalisen median ”kuplat” vaikeuttavat tulkintaa entisestään. Joissakin verkostoissa ja keskustelufoorumeilla ympäristöasiat ovat esillä koko ajan, toisissa eivät ollenkaan.

Eri maiden vertailuja on tehty vain vähän eikä myöskään paikallisen, kansallisen ja ylikansallisen tason keskusteluja ole juurikaan vertailtu. Yhdysvaltoja koskevien selvitysten mukaan ympäristöuutisoinnin vuosittainen määrä jäi viime vuosikymmenen lopulla enimmilläänkin alle kahteen prosenttiin kaikesta uutisoinnista. Ajoittaiset vaihtelut ovat kuitenkin suuria, sillä esimerkiksi suuret ympäristöonnettomuudet tai kansainväliset kokoukset voivat herättää paljon hetkittäistä huomiota. Esimerkiksi vuonna 2009 Kööpenhaminan ilmastokokous sai paljon medianäkyvyyttä.

Tuoreimpien tietojen mukaan ympäristöasioiden käsittely Yhdysvaltojen mediassa lisääntyi miltei viidenneksellä vuosien 2013 ja 2014 välillä. Ympäristöuutisointi lisääntyi erityisesti kansallisilla TV-kanavilla, mutta silti alle prosentti niiden uutisotsikoista keskittyi ympäristökysymyksiin. Tähän tarkasteluun otettiin mukaan kymmenen keskeiseksi arvioitua ympäristökysymystä, joista ilmastonmuutos oli eniten näkyvillä. Vain noin 14 % ilmastonmuutoksen mainitsevista jutuista keskittyi ilmastokysymyksiin. Useimmissa jutuissa ilmastokysymykset olivat siis vain sivujuonteena. Ympäristökysymysten painoarvosta kertoo paljon se, että luonnon monimuotoisuutta käsiteltiin käytännössä saman verran kuin laulajatähti Beyoncéa.

Ympäristökysymykset ovat vain harvoin ykkösaiheita muissakaan maissa. Helsingin yliopistolle valmistuneen gradututkimuksen mukaan Venäjän lehdistössä käsiteltiin vuonna 2013 presidentti Putinia noin 68 kertaa useammin kuin ilmastokysymyksiä. Tämä kuvastanee pikemminkin valtion johtomiehen kuin ilmastonmuutoksen asemaa julkisessa keskustelussa. Esimerkiksi alkoholismia käsiteltiin 2,0 ja työttömyyttä 6,7 kertaa useammin kuin ilmastokysymyksiä.

Suomessakaan ei liene suurempaa syytä röyhistellä rintaa. Omien alustavien tulosteni mukaan ilmastokysymykset olivat esillä noin puolessa prosentissa Helsingin Sanomien vuosien 1990–2014 jutuista. Näistä jutuista noin neljäsosa keskittyi ilmastonmuutokseen tai ilmastopolitiikkaan. Toista tarkastelemaani ympäristöongelmaa, vesistöjen rehevöitymistä, käsitteli samalla 25 vuoden jaksolla promille Helsingin Sanomien jutuista.

Tässä esiteltyjen lukujen vertailuun on syytä suhtautua varsin varovaisesti, sillä eri tutkimuksissa on noudatettu erilaisia tiedon keräämisen ja analysoinnin tapoja. Ympäristöpolitiikan ja asiallisen tiedeviestinnän tueksi tarvittaisiin luotettava kokonaiskuva ympäristökeskustelun nykytilasta ja muutoksista viime vuosikymmenten aikana. Ensiapua saataisiin kokoamalla mahdollisimman kattavasti yhteen vertailukelpoiset ydintulokset erilaisista tapaustutkimuksista, selvityksistä ja opinnäytteistä.

Mainokset