Tiedon väheksynnän valtakunta

by Jari Lyytimäki

Onko Suomesta tulossa tietovihamielinen maa? Nopeita ja määrätietoisia päätöksiä suosiva pääministerimme totesi keväällä 2015 hallitusohjelman tasa-arvovaikutuksista tietoa peränneelle professoriryhmälle että ”Tehdään nyt ensin se uudistus ja katsotaan mitä saadaan aikaiseksi.” (HS 11.6.2015). Vaikutusten kattavaa ennakkoarviointia Sipilä ei siis pitänyt  tarpeellisena. Päätösten vaikutukset toki selviävät jälkikäteenkin.

Monia muitakin esimerkkejä tiedon väheksynnästä löytyy. Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiön uuden strategian mukaan Suomi tarvitsee toimintaa ja tekoja, ei selvityksiä ja raportteja. Säätiö haluaa tukea tiedon tuottamisen sijaan rohkeita avauksia ja tekoja, jotka luovat kasvua ja uudistavat yhteiskuntaa. Pelkkien selvitysten tehtailua on kritisoitu muuallakin, osin aiheesta, joskus myös aiheetta. Turhaltakin tuntuva raportti muuttua arvokkaaksi tiedonlähteeksi, jos se päätyy sopivalla hetkellä oikealle vastaanottajalle.

Myös viime aikoina muodikkaaksi noussut kokeilujen korostaminen voi kääntyä tiedon väheksymiseksi. Miksi ryhtyä vaivalloiseen tiedon keräämiseen ja kattavaan vaikutusten ennakkoarviointiin, kun voi kääriä hihat, tehdä kokeilun ja katsoa mitä tapahtuu?

Kokeilukulttuuria Talvivaarassa. Kuva: Antti Lankinen CC-BY-2.0

Kokeilukulttuuria Talvivaaran malliin. Kuva: Antti Lankinen CC-BY-2.0

Kokeilukulttuurin edistäminen tärkeää, mutta holtittomat kokeilut eivät kannata. Pahimmillaan ne johtavat ennakoimattomiin vahinkoihin, joiden korjaaminen on vaikeaa ja kallista. Aina vahinkojen korjaus ei onnistu ollenkaan. Talvivaaran kaivos lienee tunnetuin esimerkki suuren mittakaavan kokeilusta, joka meni pahasti mönkään. Tuskinpa tarkoituksena oli, että kaivosteknologiakokeilun tuloksena olisi oikeudenkäynti, sitkeästi tappiota tuottava kaivos ja pysyvät jäljet maisemaan.

Tieto on kokeilujenkin perusta. Pitää tietää tarkasti, mitä kannattaa kokeilla. Tällaista tietoa löytyy etsimällä uutterasti oleellisimpia raportteja ja selvityksiä arkistojen kätköistä, kysymällä oikeilta henkilöiltä ja tekemällä tarvittaessa uusia tutkimuksia, joiden avulla saadaan kattava kuva riskeistä ja ehkä myös löydetään uusia mahdollisuuksia.

Pelkkää tekemistä ja tohinaa painottamalla luisumme kohti tiedon väheksynnän valtakuntaa. Tekemiseen kannattaa siirtyä vasta kun tietoa on tarpeeksi.

Mainokset