Mikä tekee maaseutumaisemasta arvokkaan?

IMG_3911

Mikä on heinänkorren oikea hinta? Tällaistakin päädyin kesälomalla pohtimaan, kun vietin aikaa mökillä heinäpellon äärellä. Heinäpellon omistaja osasi antaa kysymykseen napakan vastauksen: Pellolla olleen heinän arvo oli nolla, koska omat ladot olivat täynnä eikä ostajaa ylimääräiselle heinälle löytynyt.

Näin yksiselitteinen vastaus ei minua tyydyttänyt. Itselleni heinäpellolla on jokin arvo, koska nurmipellot ovat olennainen osa mökkimaisemaani. Viljellyt pellot kerta kaikkiaan kuuluvat vihreään maaseutuidylliini.

Maisema-arvoille ei toistaiseksi ole kauppapaikkaa. Yhteiskunta on kuitenkin tunnustanut maisemien rahallisen arvon tukemalla maanviljelijöiden maisemanhoitotöitä erilaisten tukien avulla. Niillä on muun muassa pyritty estämään perinnemaisemien pusikoitumista.

Kulttuurimaisema ei säily itsestään

Mökkiläiselle kaunis maisema on kuitenkin ilmaishyödyke. Minunkaan ei tarvitse maksaa viljelijälle maisemankatselumaksua. Enkä oikein edes osaa arvioida, montako euroa voisin olla valmis maksamaan kauniin maiseman säilymisestä tai rumentumisen ehkäisemisestä.

Arvon määrittely vaikeutuu entisestään, jos huomioidaan myös muiden ihmisten mieltymykset. Allergioista kärsivät saattaisivat olla halukkaita maksamaan siitä, että saisivat heinät kokonaan pois näkymistään. Toivonpa tosiaan, ettei kukaan ala järjestämään tarjouskilpailua minun ja allergikkojen välille. Maat omistava viljelijä tosin voisi tästä kilpailusta hyötyä, joten ehkäpä tällaiseenkin arvonmäärittelyyn joskus päädytään.

Entä pitäisikö heinäpellon hintaan ottaa mukaan myös kasvillisuuden ilmakehästä sitoman hiilen arvo tai pellolta vesistöön pääsevien rehevöittävien ravinteiden aiheuttamat haitat? Nämä kysymykset ovat jo nousseet esiin vakavasti otettavassa ympäristötutkimuksessa ja ympäristöpoliittisessa keskustelussa.

Uudet maisemien käyttömuodot tuovat yllätyksiä

IMG_3847Tällä erää lopullisen totuuden heinänkorren hinnasta määritteli mökkimaisemissa ulkoillut kissamme. Kesäloman loppupäivinä kissa heittäytyi huonovointiseksi. Parin päivän oksentelun jälkeen se oli kiikutettava kiireesti eläinlääkärille.

Huonovointisuuden syyksi selvisi kissan nenänieluun juuttunut heinänkorsi. Kissan jalostamana yhden heinänkorren hinnaksi tuli lopulta noin 250 euroa. Tällä summalla taitaisi hyvinkin saada sata pikkupaalia hyvälaatuista kuivaheinää. Itse olin kuitenkin korren hintaan tyytyväinen, koska kissa elää edelleen.

Harmittamaan jäi vain se, etten älynnyt pyytää kortta itselleni. Sen olisi voinut kehystää tauluksi mökin seinälle. Siinäpä se olisi muistuttanut, että vaikka heinän hinta perinteisessä maataloudessa kävisi heikoksi, voi uusia arvoja löytyä yllättävistäkin paikoista.

Kirjoituksen varhaisempi versio ilmestyi Maaseutupolitiikan blogissa 19.8.2016.