Juomavesi riskiä vailla?

Talousveden terveysriskejä selvittäneen CONPAT-hankkeemme päätösseminaarissa pohdittiin monipuolisesti kemikaalien ja mikrobien kulkeutumista ja muuntumista vesistöissä, niiden aiheuttamien riskien suuruutta, mahdollisia haittavaikutuksia ja riskien hallintaa. Hanke keskittyi Kokemäenjoen vesistöön ja Turun seudulle vettä toimittavaan Virttaankankaan tekopohjavesilaitokseen.

Hankkeen päätulos oli se, että terveysriskit ovat hyvin hallussa. Ihmisen toiminnasta luontoon pääsevien kemikaalien pitoisuudet ovat Kokemäenjoessa normaalitilanteissa suhteellisen pieniä. THL:n Päivi Meriläinen kertoi seminaariesityksessään, että jokivettä pitäisi juoda suunnilleen miljoona litraa, jotta siitä saisi makeutusaineena käytettyä asesulfaami-K-yhdistettä saman määrän, joka on sallittu litrassa limsaa.

wp_20160915_14_11_19_pro

Vettä ei silti kannata hörppiä suoraan joesta. Veteen päätyy jätevedenpuhdistamoilta ja erilaisesta hajakuormituksesta mikrobeja ja kemiallisia haitta-aineita, jotka voivat kulkeutua pitkiäkin matkoja. Myös luonto itse kuormittaa jokea niin eroosion huuhtomilla maa-aineksilla kuin luonnonvaraisten eläinten jätöksillä. Vesi pitää puhdistaa huolellisesti ennen juontia.

Noin kuudesosa suomalaisten vesilaitosten vedestä on peräisin tekopohjavedestä. Turun Seudun Veden Virttaankankaan tekopohjavesilaitos herätti valmistelu- ja rakentamisvaiheessa paljon kiistelyä ja myös epäilyjä laitoksen toimivuudesta. Laitos on ollut toiminnassa vuodesta 2011 lähtien. CONPAT-hankkeen tulokset vahvistivat, että epäpuhtauksia poistuu tekopohjaveden valmistuksessa tehokkaan esikäsittelyn ja maaperässä tapahtuvan imeytymisen aikana. Tekopohjaveteen perustuva puhdistusprosessi tuottaa normaalitilanteessa turkulaisille ja lähikuntien asukkaille hyvälaatuista, turvallista ja terveydelle vaaratonta talousvettä.

Kiinnostava kysymys onkin se, mikä on normaalitilanne. Hankkeessa pohdittiin erilaisia skenaarioita mahdollisille häiriötilanteille. Kuvitteellisiin tilanteisiin perustuvissa mallinnuksissa merkittäviä terveydellisiä tai taloudellisia haittoja saatiin syntymään vasta, kun häiriöt oletettiin epärealistisen suuriksi.

Yksi osa hanketta oli riskikeskustelun tutkiminen. Selvitimme hankkeen valmisteluvaiheessa käytyä julkista keskustelua, jossa esiin marssitettiin suuri määrä erilaisia riskejä ja uhkakuvia. Tekopohjaveden terveysriskeihin liittyneet pelot näyttävät tutkimustiedon valossa siis paljolti perusteettomilta. Toki pitää muistaa, että tietoa on vain vaarallisimmiksi arvioiduista haitta-aineista ja että yhteisvaikutukset ja pitkän aikavälin vaikutukset voivat tuottaa yllätyksiä, samoin kuin uudentyyppisten haitta-aineiden mahdollinen päätyminen ympäristöön.

Lisätietoa tarvitaan, vaikka nykytiedon valossa terveysriskit ovat vähäisiä. Hankkeessa ei myöskään arvioitu lainkaan ympäristöriskejä: ihmisille koituvien terveysriskien vähäisyys ei aina tarkoita haitattomuutta esimerkiksi kaloille tai hyönteisille. Kuten SYKEn Timo Assmuth seminaarissa painotti, oleellista on se, miten riskit rajataan ja miten epävarmuuksiin ja tiedon puutteeseen suhtaudutaan.

wp_20160915_11_31_01_pro

Uusi tutkimustieto ei kuitenkaan ratkaise kaikkia pulmia. Pahimmillaan lisätieto vain hukuttaa yksityiskohtiin tai antaa eripuraisille kiistelijöille mahdollisuuden kaivautua entistä syvemmälle omien faktojensa poteroihin. Seminaarin omassa esityksessäni pohdin sitä, voisiko riskikeskustelua edistää kiinnittämällä enemmän huomiota siihen, millainen tieto kannattaa tietoisesti jättää syrjään keskustelusta. Tietoyhteiskunnassa tarvitaan yhä kipeämmin kykyä unohtaa, jotta keskustelulle olennaisesta jäisi enemmän tilaa.

Nelivuotisen Veden kontaminantit – likaantumisen syyt, terveysriskit ja riskien hallinta (CONPAT) -hankkeen vetäjänä toimi Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitos ja tutkimukseen osallistui Suomen ympäristökeskuksen lisäksi Valtion taloudellinen tutkimuslaitos. Rahoituksen saimme Suomen Akatemian AKVA-tutkimusohjelmalta.

Mainokset