luonnonvaralta

Just another WordPress.com site

Month: lokakuu, 2016

Sinistä kasvua pelillistämisestä

Miten pelillistäminen kytkeytyy siniseen kasvuun ja matkailun kehittämiseen? Tätä pohdittiin SmartSea-hankkeen työpajassa Oulussa 12.10. Pajassa taottiin yhteen ideoita pelillistämisen hyödyntämisestä matkailussa, kaupunkisuunnittelussa, tiedekeskuksessa ja itse peliteollisuudessa. Eri sektoreilta saatujen kokemusten pohjalta keskusteltiin pelillistämisen mahdollisuuksista ja esteistä.

salomaa

Anna Salomaa (Oulu Game Lab) esitteli työpajassa pelillistämisen haasteita ja mahdollisuuksia matkailu- ja pelialan yrityksien näkemysten pohjalta

Selväksi tuli, että pelillistäminen voidaan ymmärtää monilla tavoilla ja pelejä voidaan käyttää monenlaisiin tarkoituksiin. Kyse voi olla yksinkertaisesta lautapelistä, digitaalista tekniikkaa hyödyntävästä lisätystä todellisuudesta tai kokonaan virtuaalisista pelimaailmoista. Peleillä voidaan tukea oppimista ja tehdä tylsästä kiinnostavaa, lisätä vuorovaikutteisuutta, herättää kiinnostusta ja houkutella asiakkaita. Toisaalta pelit voivat koukuttaa liikaakin, toimivan pelin kehittäminen voi olla kallista ja epäonnistumisen riski suuri.

hall

Kaikki pelit eivät toimi näyttöpäätteillä. Harri Häll (Tiedekeskus Tietomaa) esitteli meriaiheisessa näyttelyssä käytössä olleen oppimista tukevan purjehduskisa-pelin.

Työpajassa tuli selväksi myös se, että pelillistämisellä on paljon annettavaa sinisen kasvun tavoittelussa. SmartSea-hankkeessa sinisellä kasvulla tarkoitetaan merialueisiin liittyvää ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää kasvua. Matkailu on erityisen kiinnostava sektori sekä pelillistämisen että sinisen kasvun näkökulmasta.

Monilla rannikkoalueilla matkailu on noussut tärkeäksi sinisen kasvun lähteeksi. Tätä kuvasti myös työpajan pitopaikka, hotelli Lasaretti lähialueineen. Vuosisatoja sitten Oulun vauraus kumpusi tervakaupasta ja lohenkalastuksesta. Sittemmin vaurautta Oulujoen varrelle loivat esimerkiksi teollisuuslaitokset ja kruunun viinanpolttimo. Nykyisin talouden painopiste on siirtynyt palveluihin, kuten hotellitoimintaan. Suuri osa alueen historiasta on unohdettu ja rakennukset ovat uudessa käytössä.

Yksi tapa tukea sinistä kasvua on käyttää pelejä alueen merellisen historian konkretisoimisessa. Työpajassamme hotellialueen historia heräsi henkiin arkeologi Mika Sarkkisen konkreettisella opastuksella. Oulun kaltaisista suomalaisista rannikkokaupungeista löytyy kosolti matkailijoita kiinnostavia kertomuksia. Niitä olisi mahdollista konkretisoida esimerkiksi karttapohjaisten pelien avulla. Kuka löytää ensimmäisenä vaikkapa kumpareen, jossa on toiminut Suomen ehkä vanhin asetehdas tai arvaa missä on sijainnut rantaviiva 1600-luvulla?

Matkailijoiden houkuttelu erilaisten pelisovellusten avulla sai työpajassamme paljon huomiota. Jatkopohdinnoillekin jäi vielä aihetta. Kestävän sinisen kasvun kannalta turistien houkuttelu on vasta ensiaskel, jonka jälkeen on pohdittava sitä, miten pelillistäminen voisi parhaiten tukea paikallisen tason kestävää kehitystä. Tässä pohdinnassa olemme vasta alkutaipaleella.

tony1

Voisiko matkailu virtuaalisessa ympäristössä olla kestävä ratkaisu? Tony Manninen (LudoCraft) esitteli pelillistämisen mahdollisuuksia matkailukokemuksen rikastajana.

Mainokset

Tuohesta on moneksi

img_3979

Maailman ongelmat aiheutuvat nuorista miehistä, joilta puuttuu neljä tärkeää T:tä: työ, tyttöystävä, tuohi ja tulevaisuus. Näin väittää Helsingin Sanomien Tommi Nieminen. Taloustaantumassa kitkuteltaessa varsinkin tuohen puute on ongelma, joka herkästi johtaa tupen rapinoihin.

Mutta moniko nuori enää tietää mitä tuohi oikeastaan on? Arvelisin, että suuri osa tuntee tuohen vain ylimalkaisesti. Niin, ja ylimalkainen tarkoitti alun perin tuohikaton päälle painoiksi asetettuja malkapuita, jotka katon harjalla menivät toistensa yli.

Ylimalkaisen ohella tupen rapinat on toinen yleisesti käytössä oleva ilmaus, jonka alkuperä liittyy tuoheen. Puukkojen tupet tehtiin aiemmin koivun tuohesta, joka päästi rapisevan äänen puukkoa esiin vedettäessä. Nahka- ja muovituppien aikakaudella tätä uhkaavaa ääntä ei onneksi kovin helposti pääse kuulemaan.

Nykyisin koivun tuohi on tuttu lähinnä sytykkeenä nuotiolta tai mökkisaunalta. Omavaraistaloudessa tuohi sitävastoin oli monikäyttöinen materiaali. Se palveli tulenteon ohella niin katto- ja eristemateriaalina kuin kalastuksessa kohona. Siitä saatiin virsuja jalkineiksi, kontteja kuljetuksiin ja rasioita säilytykseen. Tuohesta tehtiin koruja, leluja, pesuvälineitä ja soittimia. Tuohta voitiin punoa, neuloa ja taitella. Kemiallisen käsittelyn avulla siitä saatiin tököttiä eli tuohitervaa.

Useimmat tuohen käyttömuodot ovat jo painuneet unohduksiin, vaikka osa tuohisanastosta elääkin vielä kielessämme. Tuohikulttuurin ohentuminen tulee selväksi Sirkka-Liisa Rannan mainiosta teoksesta Ylimuistoinen tuohi. Tuohen kulttuurihistoriaan syvälle sukeltava kirja kannustaa tuohiperinteiden ylläpitoon, mutta myös kehittämään uusia käyttömuotoja. Turisteille kaupattavien koristeiden ja korujen lisäksi tuohta voitaisiin hyödyntää vaikkapa lääketeollisuudessa. Tuohen antibioottiset ominaisuudet on tunnettu ikiaikaisesti ja tästä kulttuuriperinnöstä voitaisiin ammentaa myös nykyisessä biotaloushuumassa.

Tuohen väheksynnällä on pitkät perinteet. Sivistyneistö puhui jo 1800-luvulla alentavaan sävyyn suomalaiskansallisesta ”tuohikulttuurista”, josta piti päästä eroon modernisoituvassa yhteiskunnassa. Mutta oli tuohella puolustajansakin. Suomalainen valistusajattelija Anders Chydenius (1729-1803) tutki muiden toimiensa ohella Pohjois-Amerikan intiaanien käyttämiä tuohiveneitä. Chydenius yritti innostaa aikalaisiaan rakentamaan ja käyttämään tuohesta tehtyjä veneitä, mutta huonolla menestyksellä. Vaikutukseksi jäi lähinnä se, että Chydeniusta alettiin nimittää pilkallisesti tuohi-Antiksi.

Chydeniuksen uraa pilkka ei onneksi pilannut. Nykynäkökulmasta nimitys tuntuu jopa osuvalta, sillä elinkeinovapautta tarmokkaasti puolustanutta Chydeniusta pidetään yleisesti suomalaisen taloustieteen isähahmona. Ja vaikka muu tuohituntemuksemme on kuihtunut, niin tämä tuohitieteen haara kukoistaa elinvoimaisena.

Lisää tietoa tuohesta: Sirkka-Liisa Ranta: Ylimuistoinen tuohi. Maahenki, 2016.