Metsän kätköistä löytyy vaikka mitä

by Jari Lyytimäki

wp_20170218_11_23_10_pro

Metsän salainen elämä ei ole syyttä suotta palkittu tietokirja. Harvoin tulee luettua näin vetävästi kirjoitettua teosta aiheesta, jota kuivakkaampaa on vaikea kuvitella: eliölajien tunnistaminen ja luokittelu.

Kirja nostaa näkyville metsäluonnon pienimmät eliöt sääskistä sieniin ja luteista lukkeihin. Pelkästään kirjan lopussa olevan nimihakemiston silmäily on kielen riemujuhlaa. Minkähänlainen otus on pikkuhytykkä tai syrjäntympönen? Mitä ovat lämäkät ja miltä näyttää peikonmalja? Hapsisista ja korusista nyt puhumattakaan.

Sujuvan sanailun ohella myös kirjan runsas kuvitus ansaitsee kehuja. Valokuvat tuovat näkyville hyönteismaailman pienipiirteisen kauneuden ja paljaalle silmälle näkymättömät mikroskooppiset yksityiskohdat.

Kirja perustuu ympäristöministeriön rahoittaman Putte-tutkimusohjelman tuloksiin. Monivuotinen tutkimus on tuottanut paljon uutta tietoa metsälajistosta. Samalla se on osoittanut, miten heikosti metsien elonkirjo edelleen tunnetaan. Esimerkiksi maailman tunnetuista kirvalajeista melkein kymmenesosa, 488 lajia, esiintyy Suomessa. Viimeisten 25 vuoden aikana Suomen kirvalajien luettelo on pidentynyt 174 uudella lajilla. Punaiselle listalle eli uhanalaiseksi tai silmälläpidettäväksi on päätynyt yli sata kirvalajia.

Uhanalaisuustietojen valossa näyttää selvältä, että ihmisen toimeliaisuuden takia monet lajit ovat hävinneet jo ennen kuin olemme oppineet niitä tuntemaan. Harvinaisemmista tuttavuuksista esimerkiksi ukkokauniaista tai mannerheiminkiiluria lienee enää turha etsiä Suomen luonnosta. Toisaalta aiempaa tarkemmat tutkimukset ovat osoittaneet joidenkin lajien olevan luultua yleisempiä.

Lajitietämys on perusta luonnonsuojelulle ja luonnon arvostamiselle yleisemminkin. Lajien välistä vuorovaikutusta päästään pohtimaan luotettavasti vasta kun ymmärrämme edes pääpiirteissään lajiston koko kirjon. Helposti metsä ei salaisuuksiaan paljasta, ja niinpä tutkijakin voi päätyä arvelemaan ”luonnon olevan välillä tarkoituksenmukainen nero, välillä järjetön pölvästi.”

Jos kirjalta voisi toivoa jotain lisää, niin ehkäpä esimerkkejä ötököiden elämästä talvella. Suomen luonnossa talvesta selviytyminen on aivan yhtä tärkeää kuin elämä kesällä. Kirkkaiden kesäpäivien vilinän ohella kirjassa toki käsitellään esimerkiksi maanalaisessa pimeydessä möyriviä eliöitä ja yötaivaalla ahkeroivia lepakoita.

Kirjasta välittyy tutkijoiden aito ilo työstään, mutta myös huoli metsien pienimmistä. Kirjoittajat välttelevät voimakkaita kannanottoja, mutta rivien välistä huoli välittyy selvästi. Pienten perspektiivistä kehitys ei todellakaan näyttäydy kestävänä. Uhkana ovat niin metsien liikakäyttö, vieraslajit kuin ilmastonmuutoskin.

Ydinkysymys on erilaisten elinympäristöjen kirjon ja riittävän laajojen vanhojen metsien säilyminen. Kirja nostaakin pintaan pahan epäilyksen siitä, että puuston pikakasvatuksen takia metsistämme on tullut ongelmanuoria, jotka eivät pysty pitämään huolta luonnon monimuotoisuudesta.

Eeva-Liisa Hallanaro, Saija Kuusela, Aino Juslén, Terhi Ryttäri (toim.) Metsän salainen elämä. Gaudeamus 2016. 395 s.

Mainokset