luonnonvaralta

Just another WordPress.com site

Kategoria: ympäristökuormitus

Merkittyjä eväitä ilmastonmuutoksen hillintään

Capture5

Ilmastolautanen. Kuva: M. Kaljonen.

Suomen hallitus on asettanut monia kovia tavoitteita työlleen. Yksi tavoitteista on, että ruoantuotannon kannattavuus on hallituskauden aikana noussut ja kauppatase parantunut 500 miljoonalla eurolla. Tavoite on kova.

Ruoantuotannon kannattavuuden määrää viime kädessä kuluttaja. Erilaiset laatumerkinnät ovat yksi tapa vakuuttaa kuluttajat siitä, että kotimaisesta ruoasta kannattaa maksaa. Luotettaviksi koetut merkinnät voivat auttaa myös elintarvikkeiden viennissä ulkomaille.

Merkintöjä on jo moneen lähtöön. Kotimaisuudesta kertovia merkkejä käytetään Suomessa aktiivisesti ja paikallisesti omaleimaiselle tuotteelle voi saada jopa EU:n suojaaman alkuperänimityksen. Näiden rinnalle on kehitetty erilaisia ruoan ympäristövaikutuksiin liittyviä merkkejä, hiilijalanjäljistä luomumerkkeihin. Yksi tuoreimmista tulokkaista on ravintoloille tarkoitettu ”ilmastovalinta”-merkki. Ravintolaruokailussa ruoan alkuperään onkin kiinnitetty huomiota yllättävän vähän.

Tutkimme ilmastovalintamerkinnän käyttöönottoa Suomen ympäristökeskuksen henkilöstöravintolassa. Tutkimuksemme osoitti, että merkinnöillä voi olla vaikutusta, mutta ihmeratkaisuja nekään eivät tarjoa. Yksittäinen merkintä hukkuu helposti informaatiotulvaan eikä siksi herätä ruokailijan kiinnostusta. On tärkeää suunnitella viestinnän yksityiskohdatkin niin, että merkistä saadaan täysi teho irti.

Eräs havaitsemamme ongelma ilmastovalintamerkissä oli se, että merkinnän tiukkojen kriteereiden takia ravintolan keittiö ei pystynyt hyödyntämään läheskään kaikkia normaalisti käytettyjä raaka-aineita. Merkin saadakseen ruoka-annoksen aiheuttamien ilmastopäästöjen pitää olla vähintään neljänneksen vastaavaa tavanomaista annosta vähäisemmät. Esimerkiksi naudanliha on tämän takia suljettu kokonaan pois sallittujen raaka-aineiden listalta. Armoa ei saa edes niittylaidunnuksen voimalla kasvanut luomunauta.

Merkinnällä pitää olla riittävän tiukat kriteerit, jotta se olisi uskottava. Toisaalta merkin käyttökelpoisuus vaatii, että kriteerit eivät saa olla liian kahlitsevia. Joskus tiukat kriteerit voi johtaa jopa epätoivottuihin vaikutuksiin. Ilmastomerkinnän saa helpoiten kirkaslieminen kasviskeitto, minkä takia merkintä voi kytkeytyä mielikuviin valjusta ja mauttomasta kasvisruoasta.

Tutkimuksemme perusteella merkinnän kriteereitä pitää kehittää edelleen. Ravintoloissa olisi myös käyttöä nykyistä paljon laajemmalle valikoimalle ilmastoystävällisiä raaka-aineita.

Ilmastomerkintä ei ota kantaa siihen, ovatko raaka-aineet kotimaisia vai ulkomaisia. Kotimainen elintarvike ei itsestään selvästi ole ilmastoystävällisin vaihtoehto, sillä kuljetusten osuus kasvihuonekaasujen päästöistä on usein suhteellisen pieni.

Kuljetusten vähäinen merkitys on myös mahdollisuus kotimaiselle tuotannolle. Jos pystymme tuottamaan elintarvikkeet vähäpäästöisesti kotimaassa, ei niiden kuljettaminen ulkomaille tuota suurta päästölisäystä. Ja jos vielä pystymme viestimään vähäpäästöisyydestä vakuuttavasti ja kiinnostavasti, olemme yhden ison askeleen lähempänä hallituksen tavoitteiden toteutumista.

Kirjoituksen aiempi versio on ilmestynyt Maaseutupolitiikan blogissa

Mainokset

Töhryvaloa vähemmäksi

Piccadilly Circus by night January 2012

Neonvalot eivät ole enää vuoden 2011 jälkeen valaisseet Lontoon Piccadilly Circusta. Kuva: Wikimedia Commons, Billy Hicks, CC BY-SA 3.0

Mitäs tuumisitte klassisen musiikin ystävästä, joka kieltäytyisi allekirjoittamasta tiemelun vastaista addressia, koska liikenteen ulina on ääntä kuten klassinen musiikkikin.

No eihän siinä mitään järkeä olisi.

Tällä logiikalla suurimman päivälehtemme toimittaja kuitenkin perusteli sitä, ettei suostuisi allekirjoittamaan valosaasteen vastaista addressia (HS 6.2.). Toimittaja jopa ilmoitti halveksivansa poliitikkoja, jotka pyrkivät vähentämään valosaastetta. Perusteena tälle asenteelle oli se, että toimittajan mielestä klassiset neonvalot ovat kauniita.

No eihän tässäkään mitään järkeä ole.

Juuri valosaasteen takia toimittajalta todennäköisesti jää näkemättä arvostamiensa neonvalomainosten koko kauneus. Esimerkiksi Lasipalatsin perinteikkäät ja hillityt neonvalokaaret näkyvät vain vaivoin Helsingin keskustan valomyrskyssä, jota mainostajien ledivalot pahentavat vuosi vuodelta.

Melusaasteen vähentämisessä ei ole kyse kaiken äänen vastustamisesta. Myöskään valosaasteen vähentämisessä ei ole kyse kaiken valaistuksen vastustamisesta, vaan miellyttävän ja turvallisen valoympäristön vaalimisesta. Huolellisesti suunniteltu ja taiten toteutettu valaistus on erityisen tarpeen pohjolan pimeän talven keskellä. Emme tarvitse liian voimakasta, väärään aikaan leiskuvaa ja väärään paikkaan suunnattua häiriö- ja töhryvaloa.

Valosaasteen vähentäminen on paras, halvin ja ympäristöystävällisin tapa saada keinovalon kauneus kunnolla esiin.

Kirjoituksen tiiviimpi versio ilmestyi Helsingin Sanomien mielipidepalstalla 9.2.

 

Tenniskyynärpää ja korppikotkien kuolema

Mitä yhteistä on suomalaisen miehen tenniskyynärpäällä ja korppikotkien joukkokuolemalla Intiassa? Vastaus on vaikea sana: Diklofenaakki.

Kävin käsivaivojen takia lääkärillä, jossa tuomioksi tuli tenniskyynärpää. Lääkkeeksi sain leporeseptin lisäksi tulehduslääkettä. Lääkkeen haettuani huvitin itseäni lukemalla pienellä präntätyt tiedot mahdollisista haittavaikutuksista. Selvisi muun muassa että sydän- ja verisuonitauteja sairastavien on varottava lääkettä ja että harvinaisena sivuvaikutuksena voi olla uneliaisuus, erittäin harvinaisena univaikeudet. Samalla huomioni kiinnittyi lääkkeen vaikuttavaan aineeseen, joka kuulosti tutulta, mutta vieläkin vaikeammalta sanalta: Diklofenaakkikalium.

Muistelin että tästä yhdisteestä oli taannoin puhuttu uutisissa, joiden mukaan eläinten lääkitsemiseen käytetty aine tappoi joukoittain uhanalaisia korppikotkia. Näin olikin. Aine on sama diklofenaakki, jonka käytön seurauksena korppikotkien kannat romahtivat Intiassa ja muissa Etelä-Aasian maissa lääkkeen käyttöönoton jälkeen. Esimerkiksi Intiassa Bengalinkorppikotkien määrän arvioitiin olleen vuonna 2007 enää tuhannesosa 1990-luvun alun määrästä.

By (Image: Goran Ekstrom) [CC BY 2.5 (http://creativecommons.org/licenses/by/2.5)], via Wikimedia Commons

Bengalinkorppikotka. Korppikotkat ovat ekosysteemeissä tärkeitä jätehuollon ammattilaisia. Kuva: Göran Ekström CC-BY-2.5

Korppikotkat altistuivat aineelle syötyään lääkittyjen nautojen raatoja. Lääkejäämät vaurioittivat erityisesti lintujen munuaisia. Lintukantojen romahduksen takia Intia kielsi diklofenaakin käytön eläinlääkinnässä 2006. Aine kiellettiin myös useissa muissa Aasian maissa. Tämän jälkeen korppikotkien kantojen heikentyminen on hidastunut ja jotkut lajit ovat ehkä jo elpymässä.

Diklofenaakki on herättänyt huolta myös Euroopassa. Aine on hyväksytty eläinten lääkintään viidessä EU-maassa: Espanjassa, Italiassa, Latviassa, Tsekin tasavallassa ja Virossa. Lääkkeen käytön pelätään uhkaavan varsinkin Espanjan korppikotkia. Lintujen suojelujärjestö BirdLife on kampanjoinut diklofenaakin kieltämiseksi eläinlääkinnässä. Myös Euroopan lääkevirasto on suhtautunut kriittisesti aineen käyttöön eläinlääkinnässä.

Suomessa korppikotkat eivät ole luonnonsuojelun ensisijainen huolenaihe, ja elintarviketeollisuuden käyttöön kelpaamattomat lääkittyjen eläinten raadot hävitetään Honkajoen kierrätyslaitoksella. Niinpä esimerkiksi raatoja ravintonaan käyttävät maa- ja merikotkat eivät olisi vaarassa, vaikka lääke otettaisiinkin käyttöön eläinten lääkinnässä.

Diklofenaakkia pääsee kuitenkin luontoon ihmisten lääkkeistä. Se on vaikuttava aine monissa yleisesti käytetyissä lääkkeissä, kuten Arthrotec, Diclomex, Motifene ja Voltaren. Suomessa diklofenaakkia käytetään hieman yli 1000 kiloa vuodessa. Lääkejäämät kulkeutuvat ihmisten kehosta viemärijärjestelmän kautta vesistöihin, pohjavesiin ja Itämereen. Jätevedenpuhdistamot eivät yleensä pysty poistamaan lääkeaineita. Myös niiden luontainen hajoaminen voi olla hyvin hidasta.

Lääkejäämien pitoisuudet Suomen vesistöissä ovat yleensä melko pieniä. Tämä on todettu muun muassa Suomen Akatemian rahoittamassa CONPAT-hankkeessa, jossa tutkitaan haitta-aineiden kulkeutumista, muuntumista ja vaikutuksia vesistöissä sekä mahdollisia ongelmien hallintakeinoja.

Yksittäisten aineiden pienet keskimääräiset pitoisuudet eivät automaattisesti merkitse haitattomuutta. Ajoittain tai tietyissä paikoissa pitoisuudet voivat olla merkittäviä. Eri oloissa aineiden haitallisuus voi vaihdella suurestikin ja ihmiselle täysin vaaraton pitoisuus voi olla haitallinen herkimmille eliöille. Tietämys useimpien lääkeaineiden luontovaikutuksista on hyvin puutteellista.

Turun ja Hampurin yliopistojen yhteistutkimuksessa on todettu, että diklofenaakki heikentää kalojen aineenvaihduntaa ja häiritsee vuorokausirytmejä. Tutkimuksessa havaittiin myös, että lääkejäämillä on yhdessä rehevöitymiseen liittyvän veden happipitoisuuden pienentymisen kanssa yhteisvaikutuksia, joiden laajuutta ja mekanismeja ei tunneta tarpeeksi hyvin.

Ongelmia voi syntyä myös muualla kuin vesistöissä. MTT:n (nykyinen LUKE) johdolla on selvitetty eri lääkeaineiden esiintymistä maatilojen biokaasureaktoreiden lopputuotteissa. Biokaasureaktoreiden avulla esimerkiksi lantaa ja biojätteitä voidaan muuttaa energiaksi ja hyvälaatuisiksi lannoitteiksi. Näissä kokeissa diklofenaakkia löytyi bioreaktoriprosessin läpikäyneestä massasta.

Tenniskyynärpää. Lääkkeiden ja levon lisäksi tenniskyynärpään hoidossa auttaa tukiside, joka estää lihaksia rasittamasta liikaa olkaluun sivunastan seutua.

Tenniskyynärpää. Lääkkeiden ja levon lisäksi tenniskyynärpään hoidossa auttaa tukiside, joka estää lihaksia rasittamasta liikaa olkaluun sivunastan seutua.

Lääkkeiden ympäristövaikutuksiin pitää kiinnittää nykyistä enemmän huomioita. Lääkkeiden käyttömäärät ja eri lääkeaineiden lukumäärä kasvaa koko ajan. Ikääntyvä väestö tarvitsee entistä enemmän lääkkeitä ja mainonta kannustaa käyttämään lääkkeitä jopa sellaisiin vaivoihin, joiden aiemmin annettiin parantua itsestään.

Yksi keino haittojen vähentämiseen olisi se, että lääkkeiden mahdolliset ympäristöhaitat listattaisiin tuoteselosteissa yhtä tarkasti kuin mahdolliset sivu- ja haittavaikutukset ihmisille. Tämä pakottaisi nykyistä kattavampiin tutkimuksiin ja antaisi lääkkeiden ostajille mahdollisuuden valita ympäristöä vähemmän kuormittava tuote.

Ympäristöhaittojen ehkäisy on myös yksi lisäperuste sairauksien ennaltaehkäisylle, jolloin lääkkeitäkään ei tarvita. Ehkäpä olisin voinut ehkäistä omankin tenniskyynärpääni monipuolisemmalla liikunnalla ja vähäisemmällä näppäimistön naputuksella.