Kestävyysmurroksen vuosi paketissa: tutkijan vuosikatsaus
by Jari Lyytimäki
Ekohyvinvoinnin tarve tuli selväksi vuoden 2022 aikana, kun koronapandemiasta siirryttiin venäläisen valtioterrorismin kärjistämään energiakriisiin. Kriisien taustalla väijyvät edelleen ilmastonmuutos, elonkirjon hupeneminen ja luonnonvarojen liikakäyttö. Näitä kysymyksiä on itsellänikin ollut ilo ja kunnia työkseni tarkastella, joskus jopa humoristisista näkökulmista. Tässäpä siis tutkijan toimintakatsaus kuluneelta vuodelta 2022.
Ekohyvinvointia tarkastelimme ORSI-hankkeessa, jossa pyritään löytämään parhaat reitit ympäristöllisesti kestävään hyvinvointivaltioon. Näitä hahmottelimme Kestävyyden avaimet -kirjan luvussa, jossa hahmotimme historian hämäristä lähtien kestävyyden idean ja politiikan kehittymistä. Aihe voi kuulostaa umpitylsältä, mutta koskettaa meistä jokaista. Erityisen koskettavaa itselleni oli kestävyyden kipupisteen etsintä. Ja kipupisteen löydyttyä olikin syytä pohtia sietokyvyn eli resilienssin merkitystä kestävyysmurroksessa. ORSI-hanke on kuusivuotinen Strategisen tutkimuksen neuvoston puristus, joka tarjoaa mahdollisuuksia moniulotteiseksi yltyvään tutkimukseen.
ORSI-hankkeen tutkimusteemat liittyvät läheisesti tieteen ja politiikan rajapinnalla toimivaan Kestävyyspaneeliin, jonka koordinaatiossa työskentelin takapirun tittelillä. Kestävyyspaneeli tuki päätöksentekoa lausunnoin ja kannanotoin sekä evästi Suomea myönteiseen tulevaisuuteen napakoin suosituksin. Vuoden 2023 alusta aloittaa uusi paneeli uusin kujein valtioneuvoston kanslian yhteydessä.
Saimme myös päätökseen Suomen kulttuurirahaston Argumenta-hankkeen Kuudella polulla kestävyyteen, joka tukeutui kestävyyspaneelin aiempaan työhön. Loppuvuodesta ilmestyy erityisesti nuorten aseman pureutuvat suositukset kestävyysmurroksen laastareista, lääkkeistä ja leikkauksista.
Alkuvuodesta 2022 julkaistiin viimeinen päivitys kansallisista kestävän kehityksen indikaattoreista, joiden muotoilua olen ollut tukemassa. Jatkossa nämä korvautuvat ilmiöperustaisella kestävän kehityksen strategian seurannalla. Indikaattoripohjainen seuranta jatkuu Tilastokeskuksen koordinoimilla kestävän kehityksen YK-indikaattoreiden avulla, mutta kansainvälisesti vertailtavia tietoja on hankala kerätä, ja yksin nämä eivät riitä kansallisen kehityksen kuvaamiseen, kuten loppuvuonna tuskailimme.
Kestävän kaupunkikehityksen avainindikaattoreita hahmottaneessa hankkeessa saimme loppuraportin julkaistua ja mittareiden käyttöönottoa tukevan jatkohankkeen käyntiin. Itse ehdin harmittavan vähän työhön mukaan, mutta lohtuna oli tieto siitä, että kriittinen puheenvuoromme kaupunkien kestävyysindikaattoreiden haasteista oli noteerattu YK Habitatin päämajassa asti.
Decent-hankkeessa jatkoimme energia- ja ilmastokeskustelun pohdintoja yhdessä Turun yliopiston tulevaisuuden tutkimuskeskuksen ja Luonnonvarakeskuksen kanssa. Mieli tekisi kertoa uutisoinnin tulevaisuuskehystyksiä käsittelevästä artikkelistamme, joka jumittaa vertaisarvioinnissa. Sen sijaan on syytä mainostaa hankkeen mahdollistamaa kansainvälistä yhteistyötä, jonka puitteissa keräämme ajantasaista tietoa ilmastouutisoinnin kehityksestä.
Liikunnallista elämäntapaa edistävässä STYLE-hankkeessa pääsin osallistumaan hengästyttävän monipuolisiin tutkimuksiin kestävän liikkumisen esteistä ja edellytyksistä. Ihmisten huono kunto ja liikkumattomuus on enemmän ympäristön kuin yksilön ongelma, esitimme Gaudeamuksen julkaisemassa kirjassa Planeetan kokoinen arki. Pääsin myös palaamaan pimeän rakkauteni pariin artikkelissa, jossa pohdimme estetiikan tutkimukseen nojautuen kaupunkien valaistusta ja pimeää liikkumisympäristönä.
Ikääntyvän tutkijan iloja on muistella vanhoja ja vetää yhteen oppeja eri hankkeista. Tätä yritin tehdä Storylines nailing or failing sustainability -artikkelissa. Siinä väitin energia-, kaivos- ja liikennekeskustelujen pohjalta, että olosuhteiden muuttuessa ja tiedon lisääntyessä alun perin hyvääkin tarkoittava tarina voi vetää kehitystä lopulta kieroon suuntaan.
Vuonna 2022 käynnistyi Suomen ympäristökeskuksen vetämä kestävyysmurroksen teemakeskus, eli European Topic Centre on Sustainability Transitions. Siinä aloitimme pitkäjänteisen kestävyysarvioinnin kehitystyön, joka tähtää vuonna 2025 julkaistavaan laajaan Euroopan ympäristön tilaa käsittelevään raporttiin. Osallistuin erityisesti yhteiskunnallisten murrosten mittaamista sekä materiaalien käyttöä energiamurroksessa käsittelevien taustaraporttien tuottamiseen.
Erilaiset arviointitehtävät ovat oleellinen mutta harmittavan usein näkymättömäksi jäävä osa tutkijan työtä. Tänä vuonna pääsin arvioimaan muutamaa EU-rahoitushakemusta ja suunnilleen sataa journalistista tiedeviestinnän rahoitushakemusta. Hakemusten, raporttien, kirjojen ja tutkimusartikkeleiden arviointi on itselleni mieluisa mahdollisuus kriittiseen ajatteluun ja uuden oppimiseen. Varsinkin Helsinki University Pressin toimituskunnassa toimiminen on avartanut omaa ympäristöurautuneisuuttani humanististen ja yhteiskuntatieteellisten lähestymistapojen rikkaudella. Versus-verkkolehti ja sen toimituskunta taas on tarjonnut näköalapaikan erilaisiin ympäristötutkimuksen risteymiin. Eikä pidä unohtaa oman talon raporttejakaan. Suomen ympäristökeskuksen toimitusneuvostossa ilahduin erityisesti saadessani kommentoitavakseni suomalaisia maisemia käsittelevän raportin. Turhauttavia kokemuksia tuli sen sijaan muutamien kovin heikkolaatuisten kansanvälisten kustantajien pöydälleni tupsauttamien tieteellisten käsikirjoitusten arvioinnista. Ja tietysti siitä, miten tuskastuttavan hitaasti joidenkin omien tutkimusteni vertaisarviointi matelee. Alankin tuumia Adam Mastroiannin tavoin niin että yli puolivuosisatainen tieteellisen vertaisarvioinnin kokeilu on monin tavoin epäonnistunut.
Tutkijan ehkä parasta ja pahinta arkea ovat zombihankkeet, jotka elävät sitkeästi vielä kuoltuaankin. Esimerkki parhaasta päästä on eurooppalaisten ympäristöalan tutkimuslaitosten yhteenliittymä PEER:in hanke, jossa tutkimme kestävään kehityksen tavoitteisiin liittyviä riskejä. Jo aikoja sitten päättynyt hanke huipentuu vasta keväällä 2023 Ambio-tiedelehden erikoisnumeroon. Jo nyt lehden sivuilta löytyy vapaasti luettavaksi vaikkapa esseemme SDG-riskeistä: Assuming accuracy, pretending influence?
Ja tähän lieneekin hyvä päättää tutkijan vuosikatsaus.
luonnonvaralta 